Valtio vähensi maksuosuuttaan Lahden sosiaali- ja terveydenhuollolle vuositasolla 700 000 euroa. Tämän takia kaupunki korottaa ronskisti terveyskeskus- ja päivystysmaksuja 1.9. alkaen.
Kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Antti Holopainen (Vas) olisi valtion kiristystoimista huolimatta pidättäytynyt maksujen korotuksista, mutta lautakunnan muut jäsenet olivat korotusten kannalla.
Näitä kuntataloutta ja kuntalaisia vahingoittavia päätöksiä Helsingissä tekevät kansanedustajat, joista noin 150 on myös kotikuntiensa valtuutettuja. Helsingin herrahissiin päästyään kansanedustajat unohtavat kotikuntansa ja ryhtyvät yksinomaan vauraan valtiontalouden pönkittäjiksi.
Heikki Helin tarkastelee uusimmassa kirjassaan (Hannu Salamaa lainaten ”Tapausten kulku”) valtionosuus- ja verouudistusten vaikutuksia kuntien talouteen, ja jokseenkin synkkää luettavaa kirjan 500 sivua ovat. Lahtelainen Helin on Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija ja Tampereen yliopiston kunnallistalouden dosentti.
”Useimmat kansanedustajat ovat kotikunnassaan valtuutettuja. Heidän pitäisi tuntea kuntien talousongelmat, mutta eduskunnassa he ovat joutuneet tekemään kuntatalouden kannalta epäedullisia ratkaisuja”, kirjoittaa Helin.
Joutuneet... Ei kukaan ”joudu” tekemään huonoja ratkaisuja, mutta niin vain tekevät. Helin sanoo, että maan hallitusta näissä kuntatalouteen liittyvissä asioissa ohjailee hyvin määrätietoisesti valtiovarainministeri. Eikä asiaa ole miksikään muuttanut se, että hallitusten poliittinen koostumus on vaihtunut. Tämä havainnollistuu hyvin, kun katsotaan, miten hallitukset ovat eri vuosina suhtautuneet valtionosuuksien indeksitarkistuksiin (täysimääräinen indeksitarkistus = 100 %):
1994 0 %
1995 0 %
1996 0 %
1997 100 %
1998 100 %
1999 100 %
2000 100 %
2001 50 %
2002 50 %
2003 50 %
2004 75 %
2005 75 %
2006 75 %
2007 75 %
Jos indeksitarkistukset olisi 2000-luvulla tehty täysimääräisinä, olisivat korotukset valtionosuuksiin olleet yhteensä 1100 miljoonaa euroa. Korotuksista on kuitenkin toteutettu vain 724 miljoonaa euroa.
Valtio määrää kunnille lisää tehtäviä, mutta osallistuu niiden kustannuksiin hyvin vajaasti.
Vielä 1990-luvun puolivälissä valtionosuuksien osuus kunnille määrättyjen sosiaali- ja terveydenhuollon uusien tehtävien menosta oli noin 35 %, mutta tämä osuus on sittemmin pudonnut selvästi, alhaisimmillaan se oli vuosituhannen vaihteessa vain 24 %.
Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveystoimen toimintamenojen rahoituksesta oli valtion osuus 1990-luvun alussa 44 %, mutta nykyisin enää 24 %.
Kuntien ja kuntayhtymien opetus- ja kulttuuritoimen menojen rahoituksesta on valtion osuus pudonnut samalla aikajaksolla 53:sta 30 prosenttiin.
Myös investointien valtionosuuksia on sipistettu. Viime vuosikymmenellä oli sosiaali- ja terveydenhuollon investointeihin maksettava valtionosuus 25-50 %, mutta nyttemmin maksimissaan 25 %.
Helinin tutkimus loppuu vuoteen 2006. Sen jälkeen on tapahtunut lisää samansuuntaista. Kun Kokoomus ja Keskusta nyt alentavat veroja, tämä rasittaa kuntataloutta ja kuntalaisia. Tästä osoituksena terveyskeskusmaksujen kallistuminen. Kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen (Kok) populistisesti ja kunnallisvaalipoliittisesti keventää veroja, joudutaan korvaukseksi lypsämään kunnilta lisää rahaa valtion kassaan. Kunnilla ei tässä tilanteessa ole muuta mahdollisuutta kuin mennä kuntalaisten rahapusseille.
kari.naskinen@gmail.com
Kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Antti Holopainen (Vas) olisi valtion kiristystoimista huolimatta pidättäytynyt maksujen korotuksista, mutta lautakunnan muut jäsenet olivat korotusten kannalla.
Näitä kuntataloutta ja kuntalaisia vahingoittavia päätöksiä Helsingissä tekevät kansanedustajat, joista noin 150 on myös kotikuntiensa valtuutettuja. Helsingin herrahissiin päästyään kansanedustajat unohtavat kotikuntansa ja ryhtyvät yksinomaan vauraan valtiontalouden pönkittäjiksi.
Heikki Helin tarkastelee uusimmassa kirjassaan (Hannu Salamaa lainaten ”Tapausten kulku”) valtionosuus- ja verouudistusten vaikutuksia kuntien talouteen, ja jokseenkin synkkää luettavaa kirjan 500 sivua ovat. Lahtelainen Helin on Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija ja Tampereen yliopiston kunnallistalouden dosentti.
”Useimmat kansanedustajat ovat kotikunnassaan valtuutettuja. Heidän pitäisi tuntea kuntien talousongelmat, mutta eduskunnassa he ovat joutuneet tekemään kuntatalouden kannalta epäedullisia ratkaisuja”, kirjoittaa Helin.
Joutuneet... Ei kukaan ”joudu” tekemään huonoja ratkaisuja, mutta niin vain tekevät. Helin sanoo, että maan hallitusta näissä kuntatalouteen liittyvissä asioissa ohjailee hyvin määrätietoisesti valtiovarainministeri. Eikä asiaa ole miksikään muuttanut se, että hallitusten poliittinen koostumus on vaihtunut. Tämä havainnollistuu hyvin, kun katsotaan, miten hallitukset ovat eri vuosina suhtautuneet valtionosuuksien indeksitarkistuksiin (täysimääräinen indeksitarkistus = 100 %):
1994 0 %
1995 0 %
1996 0 %
1997 100 %
1998 100 %
1999 100 %
2000 100 %
2001 50 %
2002 50 %
2003 50 %
2004 75 %
2005 75 %
2006 75 %
2007 75 %
Jos indeksitarkistukset olisi 2000-luvulla tehty täysimääräisinä, olisivat korotukset valtionosuuksiin olleet yhteensä 1100 miljoonaa euroa. Korotuksista on kuitenkin toteutettu vain 724 miljoonaa euroa.
Valtio määrää kunnille lisää tehtäviä, mutta osallistuu niiden kustannuksiin hyvin vajaasti.
Vielä 1990-luvun puolivälissä valtionosuuksien osuus kunnille määrättyjen sosiaali- ja terveydenhuollon uusien tehtävien menosta oli noin 35 %, mutta tämä osuus on sittemmin pudonnut selvästi, alhaisimmillaan se oli vuosituhannen vaihteessa vain 24 %.
Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveystoimen toimintamenojen rahoituksesta oli valtion osuus 1990-luvun alussa 44 %, mutta nykyisin enää 24 %.
Kuntien ja kuntayhtymien opetus- ja kulttuuritoimen menojen rahoituksesta on valtion osuus pudonnut samalla aikajaksolla 53:sta 30 prosenttiin.
Myös investointien valtionosuuksia on sipistettu. Viime vuosikymmenellä oli sosiaali- ja terveydenhuollon investointeihin maksettava valtionosuus 25-50 %, mutta nyttemmin maksimissaan 25 %.
Helinin tutkimus loppuu vuoteen 2006. Sen jälkeen on tapahtunut lisää samansuuntaista. Kun Kokoomus ja Keskusta nyt alentavat veroja, tämä rasittaa kuntataloutta ja kuntalaisia. Tästä osoituksena terveyskeskusmaksujen kallistuminen. Kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen (Kok) populistisesti ja kunnallisvaalipoliittisesti keventää veroja, joudutaan korvaukseksi lypsämään kunnilta lisää rahaa valtion kassaan. Kunnilla ei tässä tilanteessa ole muuta mahdollisuutta kuin mennä kuntalaisten rahapusseille.
kari.naskinen@gmail.com
