torstai 14. toukokuuta 2009

Jumalauta, näillä lakeuksilla, ei jumalauta pilkata Jumalaa!

Jollakin KOM-teatterin kiertueella takavuosina kirjoitti Sulevi Peltola teatterin matkapäiväkirjaan: ”Aamulla kun heräsin, minulla oli kova kapula”.

Säveltäjä Kaj Chydeniuksen elämäkertateos Muistin juuri (Otava, 2009) sisältää runsaasti kaikenlaista kielellistä nokkeluutta, hänen omaansa ja muiden. Espanjasta Chydenius oli kerran lähettänyt tuttavalleen postikortin, johon tekstiksi oli tullut: ”E Spain, E Spain, tiellä taistojen”.

Chydeniuksen luovuus ei lopu koskaan. Viime kuussa oli Teatteri Vanhassa Jukossa hänen 70-vuotisjuhlakonserttinsa ja ensi keskiviikkona 20.5. on Jukossa taas uusi Chydenius-lauluilta, jossa tietenkin kuullaan myös aivan uusia lauluja, mm. Brechtin ja Diktoniuksen suomennettuihin teksteihin.

Lahti ja Vanha Juko ovat kirjassa näkyvästi esillä. Vuonna 1989 Lahden kaupunginteatterissa ensi-iltansa saaneeseen Pohjantähteen Chydenius sävelsi musiikin, ja 1996 oli vuorossa laulunäytelmä Laulu Otavasta. Tämä jälkimmäinen käynnisti myös tiiviin yhteistyön silloin vielä kaupunginteatterissa näytelleen Ritva Sorvalin kanssa: ”Jonkin harjoituksen jälkeen iltateellä rohkenin ehdottaa yhteistyötä: oman konserttiohjelman säveltämistä hänelle. - - - syntyi lauluohjelma Älä elämää pelkää, jonka ensi-ilta oli Jukossa helmikuussa 1997. Tänään, yli kymmenen vuotta myöhemmin, hän edelleen esittää sitä, mikä on lajissaan ennätys minun kohdallani.”

Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan 1957-58 Chydenius asui talossa, jossa naapurihuoneessa asustivat sittemmin lahtelaistuneet Antti Hassi ja Reino Hietanen; Hietanen maalasi Chydeniuksesta muotokuvan keväällä 1958.

Chydeniuksen kirja on alusta loppuun suomalaista kulttuurihistoriaa. Tuttuja nimiä, hauskoja tapahtumia, erikoisia sattumuksia. Senkin Chydenius kertoo, että hänen hyvä ystävänsä Peter von Bagh esiintyi ensimmäisen kerran lehtikirjoittajana oululaisessa Kalevassa, missä von Baghin kirjoitus julkaistiin yleisönosastossa nimimer-killä ”Harmistunut pyöräilijä”.

Oman poliittisen polkunsakin Chydenius kertoo: liittyi ensin SDP:hen, sen jälkeen SKDL:ään ja on nykyisin SKP:n jäsen. Kirkosta Chydenius erosi sen jälkeen, kun arkkipiispa Martti Simojoki oli vaatinut Otavaa olemaan julkaisematta Hannu Salaman Juhannustansseja:

”Marssin Lauttasaaren kirkkoon, jonka kirkkoherralle Voitto Virolle ilmoitin eroavani. Siihen aikaan piti erotessa ilmoittaa syy; sanoin: arkkipiispa Simojoen toiminta kirjailija Salamaa vastaan. ´Kyllä se syyksi kelpaa´, sanoi Voitto Viro.”

Urheilustakin Chydenius kirjoittaa. Läpi elämänsä penkkiurheilua aktiivisesti harrastaneena Chydenius kiteyttää mainiosti: ”Hyviä tv-urheilulajeja ovat esim. tennis, golf ja snooker. Jalkapalloa ja formulakisoja katselen mielelläni. Yleisurheilukiinnostukseni romahti Martti Vainioon, hiihdon veivät minulta Mika Myllylä, Harri Kirvesniemi ja Virpi Kuitunen, ja pesäpalloa en katso, kun ottelut on kuitenkin sovittu.”

Chydeniuksen kirjan lukemiseen menee tavallista enemmän aikaa. Tämä johtuu siitä, että mukana on paljon hänen säveltämiensä laulujen sanoja, joita lukijan sitten on ruvettava mielessään ja välillä ääneenkin laulamaan.

”Yö painaa päähäni pimeän seppeleen,
jotta en sinua näkisi…”

”Miten huutaa minulle avaruus,
miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi…”

”On tässä kaupungissa vaikeaa,
kun jonkun löytää jota rakastaa…”

”Gordon lähti eilen
kolmena kappaleena.
Sinkkiarkussa, Gordon,
suu täynnä kysymyksiä.”

”Tuota miestä rakastin niin,
hänen suutaan, hänen silmiään,
hänen käsiään, hänen sydäntään,
on suru jäänyt vaan.”

Tämän jutun otsikko on tietenkin Lapualaisoopperasta, Vihtori Kosolan tulolaulusta. Ensi keskiviikkona tätä taas saadaan. Uusien laulujen ohella konsertissa kuullaan mm. Che, Laulu Zapatan kuolemasta, Minä elän synkkää aikaa, Punaista oli veri ja Vääryyden kruunajaiset. Solisteina laulavat Ritva Sorvali ja Minja Koski, säestäjänä ja juontajana Kaj Chydenius.

kari.naskinen@gmail.com