keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Yleiset syyt ja lehtitaloudelliset syyt

Televisiouutisten 50-vuotista historiaa muisteltaessa otettiin taas kerran esille se, miten Urho Kekkosen radikaalisti huonontunut terveydentila pidettiin salassa. Toimittajat näkivät konkreettisesti tasavallan presidentin menettäneen jo elämänhallintansa, mutta se oli valtakunnansalaisuus, mistä ei saanut kertoa. Ensimmäinen ja ainoa suorapuheinen oli New York Timesin suomalaissyntyinen toimittaja Werner Wiskari, joka jo kesällä 1979 kirjoitti Kekkosen muistikatkoksista:

"Suomi maksaa veronsa siitä, että maalla on ylivanha presidentti."

Myöhemmin Wiskari kertoi, että Kekkosen kanssa "tekemisissä olleet suomalaiset poliittiset johtajat kertoivat huolestuneina presidentin kärsivän yhä useammin ajoittain muistikatkoksista, ja Suomen valtion televisio on alkanut sensuroida filmejä, joissa hän pitää spontaaneja puheita."

"Suomen lehdistö olisi ehkä pystynyt vaikuttamaan tapahtumien kulkuun pitämällä suomalaiset ajan tasalla presidentin terveydentilan kehityksestä, mutta se alkoi kertoa Kekkosen terveydentilan kehityksestä vasta yli kaksi vuotta myöhemmin."

Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Keijo K. Kulha on kertonut, että presidentin terveydentilaa koskenut salailu tuli tiensä päähän Islantiin tehdyn kalastusmatkan aikana elokuussa 1981:

"Lehdet julkaisivat Lehtikuva Oy:n sieltä välittämän kuvan, jossa presidentti Vigdis Finnbogadottir talutti Kekkosta lounaalta. HS:n johto sai haukut kuvasta, joka todella kertoi enemmän kuin tuhat sanaa: sairaus oli saanut yliotteen Kekkosesta." (Elämää apinalaatikossa, Edita 2002)

Jo edellisellä Islannin-matkalla Kekkonen oli "luiskahdellut kiveltä", mutta siitä saatuja valokuvia ei Suomessa julkaistu. Islantilaiset lehdet julkaisivat.

Tätä ennen tiedotusvälineet olivat peitelleet asiaa. Kekkosen aivoverenkiertohäiriöt selitettiin vielä loppuvuodesta 1980 kylmettymisen mukanaan tuomina harmeina, ja Kekkosen luottomies Eino Uusitalo puhui vielä siitä, että Kekkonen voisi jatkaa presidenttinä vuoden 1984 jälkeenkin.

Kun Kekkonen oli sairauslomalla syksyllä 1981, Kainuun Sanomien päätoimittaja Otso Kukkonen kirjoitti, että etelän lehdet herkuttelevat presidentin terveydellä lehtitaloudellisista syistä.

Radiouutisten toimittajana noihin aikoihin ollut Pentti Lumme on sanonut, että tämä Kekkosen toimintakyvyttömyyden salaaminen on ollut suurin epäonnistuminen politiikan toimittajien uralla viime vuosikymmeninä.

"Nyt on paljastunut muutakin: rakastajattaria ja muita, mutta ne ovat vähäisempiä kysymyksiä kuin valtionpäämiehen toimintakyky." (Onko tämä skuuppi?, Politiikan toimittajat ry, 2002)

Kekkosen aikana ei löytynyt luontevia keinoja käsitellä presidenttiä henkilönä. Nyt löytyy, ja hyvä niin, vaikka kysymys edelleenkin on myös lehtitaloudellisista syistä. "Yleiset syyt" eivät enää ole esteinä.

kari.naskinen@gmail.com