perjantai 30. huhtikuuta 2010

Kaikkea muuta kaupankäyntiä verotetaan paitsi rahaomaisuuden myymistä

Kun on käynyt kaupassa, näkyy kuitista, paljonko on maksanut ostoksistaan veroa. Kaikesta kaupankäynnistä maksetaan veroja. Melkein - on nimittäin yksi hyödyke, josta välillisiä veroja ei makseta: rahaomaisuutta myydään ilman minkäänlaisia veroja.

Nyt koettu lama ja Euroopassa varsinkin Kreikan tilanne ovat vihdoin saaneet aikaan vipinää. Euroopan komissio julkaisi tällä viikolla raportin ”innovatiivisista rahoitusoptioista globaalilla tasolla”, jonka sivuilla komission asiantuntijat esittävät arvionsa mm. rahoitusmarkkinaveron (transaktioveron) sekä Ruotsin mallin mukaisen pankki- ja vakausveron säätämisestä. Tämä on komission vastaus Euroopan parlamentin vaatimuksiin selvittää rahoitusmarkkinaveroa ennen kesäkuun G20-kokousta Torontossa, jolloin myös Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) julkaisee selvityksensä rahoitussektorin verotuksesta.

Suomessa on asiaa pitänyt esillä varsinkin kansanedustaja Kimmo Kiljunen (SDP). Hän on laskenut, että jos Helsingin pörssissä olisi Lontoon pörssin kaltainen 0,5 prosentin varainsiirtovero, sen tuotto vuositasolla olisi 1,5 miljardia euroa. Jos alettaisiin kantaa vaikka vain 0,05 prosentin rahoitusmarkkinaveroa koko EU:n alueella, sen tuotto olisi yli 200 miljardia euroa vuodessa!

”Vaaditaan rahamarkkinoiden kaikkinaista avaamista. Salaiset pankkitilit, hallintarekistereihin kätketty pörssikauppa ja muu rahaliikenteen piilottelu on lopetettava. On myös päästävä eroon veroparatiiseista, joihin on karannut suomalaistakin rahaa toista miljardia euroa”, sanoo Kiljunen. Hän on jäsenenä Euroopan sosiaalidemokraattien työryhmässä, joka käsittelee finanssimarkkinoiden uudistamista; työryhmää vetää Tanskan entinen pääministeri Paul Nyrupp Rassmusen. Sosialistisessa internationaalissa on Nobel-palkitun taloustieteilijän J.E. Stiglitzin johtama vastaava työryhmä, jossa Suomen demareita edustaa Eero Heinäluoma. Suomessa on SDP:llä Jouni Backmanin johtama verotuksen uudistamista pohtiva työryhmä. Saa nähdä, minkä kannan se ottaa rahamarkkinaveroon. Saksan demareilla oli vaaliohjelmassaan pörssivero ja Englannissa on Gordon Brown esittänyt globaalia rahamarkkinaveroa (financial transaction tax).

PANKEILLE LISÄVERO

Jo ennen näiden suunnitelmien toteutumista on mahdollista, että pankeille määrätään uusi vero. IMF:n työryhmän esityksissä ja EU:n komission työpaperissa kannatetaan pankeilta perittävää veroa, jolla voitaisiin kerätä rahaa pankkien pelastamiseen seuraavissa kriiseissä. Uudella pankkiverolla voitaisiin kerätä 50 miljardia euroa. Rahat voitaisiin laittaa erilliseen rahastoon tai valtioiden budjettien katteeksi.

kari.naskinen@gmail.com

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kokoomus ottaa johdon myös Lahden museoissa

Lahden uudeksi museonjohtajaksi valittiin Riihimäen Kokoomuksen varapuheenjohtaja Timo Simanainen. Valinnan teki Lahden kaupungin kulttuurilautakunta.

Simanainen on nyt Riihimäen pienen taidemuseon johtaja. Valintaruljanssin loppusuoralla hänen kanssaan olivat 13 hakijasta seuraavat kolme: Lahden ison museokokonaisuuden viransijaisena johtajana viime vuodet toiminut Esa Hassinen (sit.), Museoviraston yli-intendentti Mikko Härö (sit.) ja taidehistorioitsija Wai Lwin Moe (sit.). Näistä neljästä Wai Lwin Moe on filosofian tohtori, muut filosofian maistereita.

kari.naskinen@gmail.com

Kokoomuksen mainostoimisto on muuttanut patamustan punaiseksi ja sinisen vihreäksi

Kokoomuksen käyttämää mainostoimistoa on muiden puolueiden syytä kadehtia. Ensin se keksi, että annetaan patamustalle porvaripuolueelle vähän punertavaa työväenhenkistä väriä, ja tämän päivän lehtien massiivinen mainoskampanja osoittaa, että Kokoomuksen sininen onkin todellisuudessa vihreää. Lisäksi Kokoomuksen viimeviikkoisessa mainoskampanjassa Kokoomus-nimen yhdestä o-kirjaimesta oli tehty rauhanpuolustajien pasifistimerkki - näin Nato-puolue haluaa kusettaa, että se onkin rauhan asialla.

Hyviä vetoja. Vaikka nämä mainoskikat vaikuttavat ensinäkemältä lapsellisilta, niin ne eivät lopulta sitä ole. Jonnekin sinne yksinkertaisimpien ihmisten aivokopan syvyyksiin jää hämäriä mielikuvia näistä miljoonaluokan mainoskampanjoista.

Kun on elinkeinoelämältä saatua tukirahaa mielettömät määrät, ei tarvitse napeilla pelata. Kokoomuksen lintu ei ole piipertäjä.

Kokoomuksen käyttämä mainostoimisto on Bob Helsinki Oy. Vastikään on SDP tehnyt sopimuksen Mainostoimisto King Idea Oy:n kanssa. Bob Helsinki tuli tunnetuksi puolustamalla omaan laskuunsa Korkeasaaren paviaaneja, ja niiden jälkeen se aloitti työläisehdokas Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjan. King Idea puolestaan tunnetaan mm. Suomen BMW:n käyttämänä mainostoimistona.

Tällaista tämä nyt on. Oleellista ei ole poliittisen viestin sisältö, vaan raikas hämmentäminen ja erottuminen.

Ministeri Suvi Linden
(Kok) sanoi Lex Nokia -salakuuntelulakia tehtäessä, että työnantajan pitäisi saada pakottaa työntekijän vaikka riisumaan alasti? Nyt voisi vaatia puolueita riisumaan alasti, heittämään mainostoimistot pois päältään ja paljastamaan, mitä ne varsinaisesti ovat.

kari.naskinen@gmail.com

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Maassa maan tavalla – SDP tai Perussuomalaiset

Jos seuraavissa eduskuntavaaleissa haluaa antaa äänensä periaatteelle ”maassa maan tavalla”, pitää äänestää demareita tai perussuomalaisia. Nyt on nostettu äläkkä siitä, että myös SDP haluaa pitää suomalaisten puolia. Kysymys on kuitenkin hyvin yksinkertaisesta asiasta. Nykyisen ulkomaalaislain mukaan työvoimatoimiston on selvitettävä, voiko maahanmuuttajalle myönnettävä oleskelulupa estää Suomessa asuvan henkilön työllistymisen. Jos ko. työpaikkaan ei löydy sopivaa henkilöä Suomesta, annetaan ulkomaalaiselle työlupa. Tätä lakipykälää haluaa maan hallitus nyt löysentää.

Hallitus esittää tämän työvoiman saatavuusharkinnan poistamista. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa asuvien työllistymistä ei enää asetettaisi etusijalle. Kepun, Kokoomuksen ja vihreiden mielestä ulkomaalaisia työntekijöitä pitää voida ottaa sellaisiinkin työpaikkoihin, joihin löytyisi sopivia työntekijöitä Suomestakin.

Nykyinen lainsäädäntö suojelee Suomessa asuvien oikeutta työhön. Timo Soini, Jutta Urpilainen ja Eero Heinäluoma ovat ilmaisseet kantanaan, että Suomessa asuvat ovat etusijalla, kun avoimia työpaikkoja täytetään, ja näin siis sanoo toistaiseksi lakikin.

kari.naskinen@gmail.com

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Kuluttajaviranomaisten pitäisi puuttua maksukanavilla rahastukseen

Jääkiekonystävät olivat pitkään tyytyväisiä SM-liigan näkyvyyteen televisiossa. Tämän kapitalistisen lajin periaatteisiin tosin luontevasti kuuluu, että otteluita ei näytetä tavallisilla tv-kanavilla, vaan erillisillä maksukorttikanavilla. Äärimmäisyyksiin rahastus meni kuitenkin, kun alkoivat finaaliottelut. Ensin oli koko kausi katseltu pelejä Urho-tv:stä, mutta jos halusi jatkaa HPK:n ja TPS:n finaalisarjaa katsomalla, piti hankkia uusi maksukortti Nelonen Sport Pro -kanavaa varten. Kalliiksi tulee, ja varsinkin siksi, että jotakin tiettyä maksukanavaa ei voi ostaa esimerkiksi yhdeksi kuukaudeksi, vaan vähimmäisaika on puoli vuotta.

Minä olen jo muutaman vuoden maksanut 15 euroa kuukaudessa kortista, minkä avulla näkee F1-kilpailut MTV3 Maxilta. Nyt kun ratamoottoripyöräily siirtyi Nelonen Sport Pro -kanavalle, tuli uudeksi korttimaksuksi 29 euroa kuukaudessa. Moottoriurheilumiehenä maksan siis vuodessa näistä korteista yhteensä 528 euroa. Kun tähän lisätään tavallinen tv-lupamaksu, nousevat vuosikustannukset 759 euroon.

Kun maksu-tv tuli, sen yhtenä etuna markkinoitiin sitä, että katsojia ei häiritä mainoksilla. Ei pidä tämäkään enää paikkaansa. Nelosen maksukanavalla mainoksia tulee niin kuin mainoskanavilla muutenkin.

Tänä vuonna tavallisen telkkarin puolella on mainoskatkojen määrää lisätty, eduskunnan luvalla. Nyt tunnin ohjelman voi katkaista mainoksilla kolme kertaa. On jo ylittänyt ärsytyskynnyksen niin, että enää ei näitä ohjelmia viitsi katsoa kuin nauhoitettuina, jolloin mainokset voi pikakelata yli.

Mutta pahemmaksi vain menee. Nyt mainoksia tungetaan ruutuun jo ilman katkoksiakin. Yhtäkkiä voi elokuvan päällä hyppiä esimerkiksi jugurtti- tai limsapurkki. Kuluttajaviranomaisilla luulisi jo hälytyskellojen soivan, ja ainakin jääkiekkorahastuksen osalta.

kari.naskinen@gmail.com

torstai 22. huhtikuuta 2010

Väärän kuninkaan laji

"Kuningas Jalkapallo” on huono nimitys urheilulajille, joka kaikkein eniten synnyttää väkivaltaa ja aiheuttaa kuolemia. FC Lahti Oy:n otteluihinkin pitää poliisin varautua poikkeusjärjestelyin. Muinaisessa Babylonissa vietettiin vuosittain väärän kuninkaan päivää. Mika Waltarikin pani Kaptahin kerran vääräksi kuninkaaksi. Jalkapallolle on käynyt samoin. Siitä on tullut väärän kuninkaan palvelija.

Suomessa jalkapalloon liittyvä häiriökäyttäytyminen on tuontitavaraa. Kun kerran Englannissa ja muuallakin jalkapallo-ottelut on otettu tekosyiksi huliganismille, niin miksei meilläkin. Jotkut näistä ”faniklubeista” taitavat olla oikein rekisteröityjä yhdistyksiä – vai ovatko peräti osakeyhtiöitä?

Viime kesänä menin katsomaan Suomen ja Venäjän MM-karsintaottelua Olympiastadionille. Menomatkalla linja-autossa luin Iltalehteä, siinä oli 14 sivua ennakkojuttua ottelusta. Tämäkin on tuontitavaraa. Koska jalkapallo on tärkein laji maailmalla, niin lehtien urheilutoimitukset vääntävät suomalaistakin jalkapalloa väenväkisin samaan muottiin, vaikka minkäänlaisia elementtejä tällaiseen ylimitoitettuun hehkutukseen ei ole.

Stadionin ulkopuolella väistin suomalaisten jalkapallohuligaanien kulkuetta, jonka rytmikäs huuto meni näin: ”Sauna viina ja kirves, kyllä Suomi on ihana. Ryssät helvettiin.” Olivat ilmeisesti tulossa keskikaupungilta, jossa olivat tapelleet verissä päin venäläisten kanssa.

Yhden jalkapallofanin t-paidassa luki: ”Shakespeare, mä vihaan sun homorunojas.”

Katsomossa tuli viereeni kaksi noin 30-vuotiasta miestä, sinivalkoiset pelipaidat päällä. Heillä oli sellainen hullunkiilto silmissään, eivät he pelissä toivoneet näkevänsä Suomen onnistumisia, vaan venäläisten epäonnistumisia. Tunnushuuto oli: ”Ryssät vittuun.”

Hetkeksi näiden huligaanien mekastus loppui, kun Venäjä teki maalin. Sitten aloinkin vain toivoa 2-0:aa, niin saisin katsoa ottelun rauhassa loppuun.

Paluumatkalla bussissa takanani istui nuori kaveri, taas maajoukkuepaita yllään. Poika soitti kännykällään, hävitty ottelu harmitti, joka viides sana oli vittu. Kun kaveri otti seuraavan puhelun, tein tilastollisen seurannan: kuuden minuutin aikana vittu 44 kertaa eli joka kahdeksas sekunti.

Ovatko nämä ihmiset jotakin alempaa rotua?

Tuon kesäkuisen reissun jälkeen ajattelin, että en enää katso jalkapalloa enkä matkusta julkisilla kulkuvälineillä. Eikä tule mieleen viedä lastenlapsia jalkapallo-otteluun. Palloliiton puheenjohtajan Sauli Niinistön taitaa olla turha haaveilla jalkapallo-ottelusta perhetapahtumana.

Silti lähdin viime lauantaina iltakävelylle kohti Lahden urheilukeskusta, missä oli alkamassa ottelu FC Lahti – Jaro. Kävi kuitenkin kylmä tuuli, alkoi vettäkin sataa ja lippuluukulle olisi pitänyt jonottaa 15 minuuttia, joten en mennyt peliä katsomaan. Enkä ymmärrä, miksi otteluiden pitää tänä vuonna alkaa klo 19. Tai ymmärränhän minä – television ehdoilla mennään, eikä vähiin käyviä varsinaisia katsojia noteerata ollenkaan. Nyt ilmoitettiin viralliseksi katsojamääräksi 2500, todellisuudesa se näytti olevan 1500. Takavuosina oli kiva katsella Reippaan ja Kuusysin pelejä, jotka viikonvaihteissa alkoivat klo 15.

Eikä jalkapallo mikään yleisölaji ole telkkarissakaan. Viime vuonna katsoi Mestareiden liigan loppuottelua Barcelona – ManU 343 000 suomalaista. Lahden väkiluku on vajaat 2 % Suomen väkiluvusta, mikä tarkoittaa, että Lahdessa ottelua katsoi noin 6000. Eli jalkapallo vain ei ole kovin kiinnostava laji.

Samalla viikolla tuli televisiosta liigaottelu HJK – FC Lahti, vain 47 000 katsojaa. Lahdessa pelattiin viime kesänä myös 21-vuotiaiden maaottelu Suomi – Ruotsi (seuraavalla viikolla EM-kisat, Suomi mukana), katsojia 284. Että tällainen jalkapallokaupunki.

Sama juttu Helsingissä. Viime vuonnakin siellä pelattiin hienolla jalkapallostadionilla liigaotteluita, joissa katsojia oli alle tuhat.

Suomalaiseen ”jalkapallokulttuuriin” kuuluu myös sellainen väärän kuninkaan päivä, että kuninkaan alamaiset eivät sinä päivänä olekaan oman maan kansalaisia. Kun Olympiastadionilla pelattiin vuonna 2001 Euroopan cupin ottelu Valkeakosken Haka – Liverpool, katsojia oli 33 000, joista 30 000 kannatti Liverpoolia.

SUOMALAINEN
JALKAPALLO TAANTUNUT

Palloliiton pääsihteeri Kimmo Lipponen otti jalkapalloliigan avaustilaisuudessa 2009 esille suomalaisen jalkapallon vision vuodelle 2020: tavoitteena on nostaa Suomen jalkapallo Euroopassa kymmenen parhaan joukkoon, kaikilla mittareilla.

Tekemistä on, sillä 2000-luvulla on menty taaksepäin. Kymmenen vuotta sitten maailman kovimmassa jalkapalloliigassa Englannissa pelasi noin 15 suomalaista, nyt vain kolme. Valioliigassa pelasivat 2000-luvun alkupuolella:
Peter Enckelman Aston Villassa
Mikael Forssell Birminghamissa
Sami Hyypiä ja Jari Litmanen Liverpoolissa
Jonatan Johansson Charltonissa
Jussi Jääskelääinen Boltonissa
Joonas Kolkka ja Aki Riihilahti Crystal Palacessa
Shefki Kuqi Blackburnissa
Antti Niemi Southamptonissa
Petri Pasanen Portsmouthissa
Teemu Tainio Tottenhamissa
Hannu Tihinen West Hamissa
Simo Valakari Derbyssä

LIsäksi alasarjoisasa pelasi yli 20 suomalaista, mm. Heikki Haara Wimbledonissa, Mika Kottila Herefordissa, Njazi Kuqi Birminghamissa ja Jukka Vanninen Exeterissä.

Tällä hetkellä Valioliigassa pelaavat vain Jussi Jääskeläinen Boltonissa, Antti Niemi Portshmoutissa ja Teemu Tainio Birminghamissa. Alasarjoissa on lisäksi muutama, mm. Peter Enckelman, Lauri Dalla Valle, Toni Kallio ja Tero Mäntylä.

Eikä Suomessa pelaa kuin kaksi yleisöä kiinnostavaa pelaajaa, Jari Litmanen ja Alexei Eremenko. Kun Litmanen ei viime kesänä ollutkaan mukana ottelussa JJK – FC Lahti, pääsivät pettyneet katsojat samalla pääsylipulla ilmaiseksi seuraavaan JJK:n peliin.

Suomalaisen jalkapallon harrastelijamaisuutta on ihmetellyt mm. jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen, joka pitää kummana sitä, ettei jalkapallon puolelle ole syntynyt minkään sortin pelitapakeskustelua. (Urheilulehti 6.8.2009)

Kun Suomessa tehdään ns. peliselostus seuraavan päivän lehteen, jutun ydin koostuu valmentajien sanomisista. Toimittajan ei välttämättä tarvitse edes peliä katsoa, niin pystyy kirjoittamaan jutun ottelunjälkeisen tiedotustilaisuuden perusteella. Jalkapallosta toimittajan ei tarvitse ymmärtää tuon taivaallista.

”Lehdistötilaisuuksien nollapuheiden kertominen ja kertaaminen mediassa on ala-arvoisista ala-arvoisinta urheilujournalismia", kirjoitti Sihvonen.

Tosin tässä kohtaa täytyy ESS:n Kalle Veirtolle antaa vähän synninpäästöä, sillä hän kirjoittaa paljon myös omakohtaista kokemaansa ja näkemäänsä. Kallellakin on silti vielä matkaa ESS:n takavuosien jalkapalloanalyytikkoon Matti Närväseen, joka tuskin koskaan oli tavannutkaan Reippaan ja Kyykän valmentajia.

kari.naskinen@gmail.com

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Radiomastot nurin, tuulivoimaloita tilalle

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on ehdottanut, että Lahden kaupunki ja Lahti Energia Oy ryhtyisivät valmistelemaan tuulivoimaloiden rakentamista Lahteen. Kaupunginvaltuutettu Pekka Järvinen (Vas) esitti eilen kaupunginvaltuuston kokouksessa, että radiomastojen tilalle pystytettäisiin neljä tuulimyllyä. Järvisen mukaan radiomastot ovat kohta sata vuotta vanhoja, joten ne alkavat ruosteisina olla heikkokuntoisia ja vaarallisia. Järvisellä oli jo nimiehdotuksetkin tuulimyllylle - energisten kansanedustajiemme mukaan Tuija, Jouko, Ilkka ja Matti.

Valtuustoaloitteeseen vastannut
Lahti Energia toteaa, että se haluaa olla aktiivisesti mukana rakentamassa Lahtea Suomen johtavaksi ympäristökaupungiksi. "Energia- ja materiaalitehokkaan toiminnan takaamiseksi investoinnit tuulivoimaan kannattaa kuitenkin ohjata kohteisiin, joissa se on sähkön tuotannon kannalta tehokkainta."

"Energiantuotannon kannalta merkittävät tuulivoimalat ovat aina kooltaan isoja, eikä niitä pidä turvallisuussyistä rakentaa 500 metriä lähemmäs vakituista asutusta tai kesämökkejä. Myös pientuulivoimaloihin voi liittyä turvallisuusriskejä, jotka on syytä selvittää ennen voimaloiden sijoittamista taajama-alueelle", sanotaan Lahti Energiasta.

Energiayhtiön hallituksen puheenjohtajalla Matti Katajalla (Kok) oli kuitenkin aivan tuoretta tutumustietoa: "Asiaa on selvitetty, ja tilanne on sellainen, että Lahden nykyisten rajojen sisältä ei löydy hyvää tuulivoimala-aluetta, mutta jos mennään Lahden pohjoispuolelle, niin Päijät-Hämeessä on 5-6 sellaista paikkaa, joihin tuulivoimaloiden rakentaminen voisi olla tuotantotaloudellisesti mahdollista."


UIMAHALLILUPAUKSET
LUNASTETTAVA

Valtuustossa oli maanantaina esillä myös Lahden uimahallitilanne. Kaupungin Tilakeskuksessa on valmisteilla Kivimaan uimahallin hankesuunnitelma, minkä yhteydessä selvitetään myös 50 metrin altaan rakentamista. Mahdollinen Launeelle rakennettava uimahalli selvitetään niin ikään ison altaan sijoituspaikkana. Vaihtoehdoista laaditaan kustannusselvitykset.

Jouko Skinnari (SDP) sanoi, että olisi jo aika lunastaa ne lupaukset, jotka 30 vuotta sitten on annettu - eli uimahalli Launeelle. Lähellä tämä olikin 1986, kun valtuustossa käsiteltiin uimahallin rakentamista; silloin 36 valtuutettua äänesti Launeen hallin puolesta, mutta olisi tarvittu 40, koska tuolloin olivat vielä voimassa ns. määräenemmistösäännökset, joiden mukaan tällaisten määräraha-asioiden taakse piti saada valtuutetuista 2/3. Tuolloin uimahallin rakentamisen Launeelle esti Kokoomus.

Lupaus uimahallista annettiin aikoinaan myös Invalidiliitolle, joka osittain tämän lupauksen varjolla päätti rakentaa sopeutumisvalmennuskeskuksensa Lahteen ja Launeelle. Teemu Hiltunen (SDP) valtiosihteerinä hoiti rahoitusta valtion puolelta, mutta Lahti petti uimahalliasiassa.

Sitäkin valtuustossa eilen kyseltiin, miksi pitää tehdä 50 metrin allas. Vastaus on yksinkertainen: pitkä allas palvelee vain ja ainoastaan kilpaurheilua. Sama pätee Lahden jähallin miljoonasaneerauksiin.

KOKOOMUS PAHOITTELI
JA PYYTELI ANTEEKSI


Jäähalliasiassa käytti puheenvuoron myös kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta (Kok), joka piti valitettavana sitä Kokoomuksen toimintaa, minkä takia nyt esillä ollut jäähallisopimuskin on ollut kovin vaikea hyväksyä. Kokoomus nimittäin toimi tökerösti viime marraskuussa, kun se ei hyväksynyt kaupunginhallituksen esittämää henkilöä kaupungin yhdeksi edustajaksi Lahden urheiluhalliyhdistyksen hallitukseen.

Valtuutettu Hannu Himanen (Kok) täydensi Myllyvirtaa ja sanoi, että Kokoomus on pahoillaan siitä, mitä marraskuussa tapahtui.

kari.naskinen@gmail.com

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Golfmiljonäärit maksavat vähemmän veroa kuin eläkeläiset

Jos lahtelainen Mikko Ilonen olisi viime viikolla voittanut golfkilpailun Kiinassa, hän olisi saanut 311 000 euroa. Jäi kuitenkin kolmanneksi ja sai vain 80 000 euroa. Tällä viikolla Ilonen yrittää uudestaan Koreassa.

Se Ilosta kuitenkin lohduttaa tappionkin hetkellä, että Suomen verottaja on alkanut ymmärtää häntä. On nimittäin päätetty, että Ilonen voi ilmoittaa palkintorahansa pääomatuloiksi, jolloin niistä ei tarvitse maksaa veroa kuin 28 prosenttia. Minä maksan eläkkeestäni veroa 31 prosenttia.

Mikko Ilonen on miljonääri, ja tämän lajin ihmisiähän varsinkin nykyinen hallitus pyrkii koko ajan suosimaan. Ilosen vuositulot golfinpelailusta ovat satoja tuhansia euroja. Nyt Ilonen
voi ryhtyä harjoittamaan urheilutoimintaansa oman osakeyhtiönsä kautta, minkä ansiosta hänen verotuksensa pienenee.

Mielenkiintoinen ennakkotapaus. Jokohan Pelicans Oy:n joukkueen ensi syksynä muodostavat Juhamaatti Aaltonen Oy, Niko Hovinen Oy, Mikko Kousa Oy, Jan Latvala Oy jne.?


Eikä tämä mitenkään ennenkuulumatonta olisi. Johan tähän asti ovat esimerkiksi lakimiehet ja lääkärit voineet kierrättää verotuksensa yhtiöidensa kautta.

kari.naskinen@gmail.com

torstai 15. huhtikuuta 2010

Vanhasen hallitus on ulkoistanut jo itsensäkin

Ulkoistaminen ja yksityistäminen ovat markkinatalouden avainsanoja. Matti Vanhanen on ulkoistanut jopa oman hallituksensa toiminnan. Ensin ministerit hallitukseen valitsivat suurliikemiesten perustama Kehittyvien maakuntien Suomi ry ja Nova Group, ja hallitusohjelman teki amerikkalainen konsulttiyhtiö McKinsey & Company. Suomessa ei nyt olekaan voimassa Vanhasen kakkoshallitus, vaan Kakkosen vanhashallitus.

Kun Vanhaselta on näitä asioita kyselty, hänen muistinsa on pätkinyt samalla tavalla kuin Kari-Pekka Kyröllä ja Uuno Turhapurolla. Ei ihme, että Paavo Lipponen on huomannut hallituksen olevan aivokuollut.

Helsingin Sanomien eilisestä jutusta kävi ilmi, että Kehittyvien maakuntien Suomi -liikemiesyhdistyksen vaalirahoitus on ollut tarkasti organisoitua ja laajaa. Sen toimintaa on keskustapuolueen taholta järjestelty ja puolueen johto on tämän tiennyt.

Vanhasen puheet viime ja edellisvuonna eduskunnassa siitä, että hän ei muista keitä ja missä on liikemiesrahoittajista tavannut ja onko tiennyt, kuka on rahaa antanut ja kenelle ehdokkaalle on annettu, ovat hyvin kyseenalaisia Hesarin sähköpostiviestipaljastuksen valossa. Kysymys kuuluukin, onko pääministeri enää millään muotoa uskottava ja pystyykö hän hoitamaan tehtäväänsä.

Vanhasen aloitteesta on tehty sopimus McKinsey & Companyn kanssa siitä, että konsulttifirma tuottaa sisältöjä ensi vaalikauden hallitusohjelmaan. Tässäkin kohtaa Vanhasella on kuitenkin pätkinyt sen verran, että hän on unohtanut vaalit 2011. Vai ajatteleeko Vanhanen niin, että hän tilaa hallitusohjelman esimerkiksi SDP:n ja Kokoomuksen muodostamalle hallitukselle? Toinen vaihtoehto on, että Vanhanen ostaa kepulle ensi vuoden vaalien vaaliohjelman valtion rahoilla.

Jo nykyistä hallitustaan varten Vanhanen tilasi konsulttifirmalta ohjelmapaperin, ja varsin tunnollisesti tätä amerikkalaista näkemystä on myös noudatettu. Seuraavassa luettelo niistä asioista, jotka Vanhasen hallitus on toteuttanut ulkoa ostamansa hallitusohjelman mukaisesti:

- Kuntien määrää on vähennetty.
- Kuntapalveluissa otettu käyttöön tilaaja-tuottajamalli (perustuu markkinatalouden voitonkäärimismekanismeihin).
- Terveydenhoidon maksuja korotettu.
- Ansiotuloverotusta kevennetty.
- Alkoholin ja tupakan verotusta kiristetty.
- Työnantajamaksuja pienennetty.
- Työttömyysturvan ehtoja tiukennettu.
- Yrityselämä otettu mukaan yliopistojen hallintoon.
- Yliopistovirkoja vähennetty.

Keskeneräisiä ovat vielä sellaiset konsulttien ehdottamat hankkeet kuin ison kuntaliitoksen tekeminen Helsingin metropolialueella, yliopisto-opiskelun muuttaminen maksulliseksi ja kaavoituksen vapauttaminen kaupan tarpeisiin.

Mielenkiintoista olisi tietää, miksi Suomen hallitusohjelman on tehnyt juuri tämä amerikkalaisfirma. Varmaankin Merisalo, Sukari, Yli-Saunamäki ja kumppanit tietävät, sillä sama firma on hoitanut myös muita suomalaisten yritysten toimeksiantoja! Varmaan nämäkin asiat vielä selviävät, kunhan sähköposteja tulee lisää julki ja kun pätkivää muistia virkistetään.

KOKOOMUS HÄDISSÄÄN

Kokoomuskin on huomannut, että tilanne on hankala. Kokoomuksen kannatus pienenee omien Tiuratalkoidensa ja kepun pääministerikriisin mukana. Tämän takia Kokoomus on aloittanut kampanjan, jolla se pyrkii ajamaan sosiaalidemokraatteja nurkkaan leimaamalla SDP:n epäluotettavaksi ja vastuuttomaksi haihattelijaksi. Nyt jo useampi kokoomuslainen on käyttänyt tällaisia puheenvuoroja, ja on jopa väläytelty sellaista, että vaikka SDP nousisi vaaleissa suurimmaksi puolueeksi, se ei välttämättä olisikaan hallituksen muodostaja. Kokoomus valmistelee kansalaismielipidettä niin, että demarit voitaisiin sysätä vaalivoiton jälkeen sivuun ja sivuuttaa siten vaalitulos ja jatkaa porvarihallituksen työtä. Myös kepun sinipunapelottelu etenkin kepun vahvoilla kannatusalueilla on ollut näkyvää ja kuuluvaa.

Tilanne on kuitenkin yksiselitteinen: suurin puolue vetää hallitustunnustelut ja sen jälkeen hallitusneuvottelut ja suurimmasta puolueesta tulee pääministeripuolue.

kari.naskinen@gmail.com

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Tuottavuusohjelma on ideologinen irtisanomis- ja yksityistämisohjelma

Valtiontalouden tuottavuusohjelma on paljastunut ideologiseksi irtisanomisohjelmaksi. Julkisen puolen työpaikkoja halutaan ajaa alas. Valtion työpaikkoja pyritään vähentämään vuoteen 2015 mennessä yli 14  000 henkilötyövuodella. Nyt myös suurimmat kaupungit on pakotettu tekemään omat tuottavuusohjelmansa. Lahden kaupunginvaltuusto päätti siitä eilen.

Julkisuudessa Lahden tuottavuusohjelma on jäänyt vähälle huomiolle, koska Lahdessa päätös- ja tiedonvälitysvaltaa pitävien urheilupoikien suurin kiinnostuksenkohde on viime aikoina ollut uusien viinanjuontiloossien rakentaminen jäähalliin. Valtuuston maanantaisessa kokouksessa asiantuntijalausunnon pääkallonpaikalta Helsingistä toi sentään kansanedustaja Matti Kauppila (Vas), joka kertoi, että näitä tuottavuuspapereita tullaan syksyllä lukemaan tarkasti valtiovarainministeriössä, ja lopputuloksena itsestäänselvästi tulee olemaan kuntatalouden kiristäminen. Kaupungit pannaan ikään kuin itse tekemään likainen työ valtiovarainministeriön puolesta - kun kaupungeissa joudutaan palveluja karsimaan tuottavuuden nimissä (Lahdessakin tavoitteena on 14 miljoonan euron säästöt 2010-12), ei niille jatkossa tarvitse antaa yhtä paljon valtionavustuksia kuin nyt.

Lahden kaupungin tuottavuusohjelmakin ajaa yksityistämisen asiaa. Vaikka sitä ei suoraan sanota, on selvää, että kun kaupungin omia palveluja leikataan, ihmisten täytyy hankkia vastaavat palvelut yksityissektorilta. Tämä on laajakantoinen ideologinen valinta, ja näin päästään tuottavuusohjelman johdantotekstissä olevaan mainintaan: kaupungin palveluksessa on tuntuvasti vähemmän työntekijöitä kuin nyt.

Kuntalaisten palveluvalintoja tuetaan ns. palveluseteleillä. Tällä järjestelmällä ohjataan kuntalaiset käyttämään yksityisten yritysten palveluja. Hyvinvointivaltiota muutetaan palvelusetelivaltioksi ja kohta ollaan puhtaassa setelivaltiossa.

Kaupunginvaltuutettu Vuokko Kautto (Vas) kiinnitti huomiota siihen, että Lahden tuottavuusohjelman tavallaan harmitellaan ihmisten liian vanhaksi elämistä - tulevat kalliiksi. Saara Vauramo (vihr) jatkoi tähän, että miksi kaupungin kotihoidon henkilöstöä pitää vähentää, kun kuitenkin tiedetään, että laitoshoito on kalliimpaa. (Hoitakoot ihmiset itse vanhuksensa tai ostakoot tarvitsemansa palvelut joltakin firmalta.)

Valtionhallinnon tuottavuusohjelma on luonut epävarmuuden ja ahdistuksen ilmapiirin työpaikoille. Sama ilmapiiri halutaan nyt luoda Lahden valtuuston yksimielisellä päätöksellä tänne meille jokaiselle.

kari.naskinen@gmail.com

lauantai 10. huhtikuuta 2010

FC Lahden puheenjohtaja toivoo Kisapuistoon hallia

FC Lahti Oy:n hallituksen puheenjohtaja Urpo Karjalainen on sitä mieltä, että Kisapuistoon pitäisi rakentaa jalkapallohalli. Karjalainen ilmaisee mielipiteensä Suomen Urheilulehden tämän viikon numerossa. Karjalaisen mielestä liigassa pelaamisen edellytyksenä pitäisi kymmenen vuoden kuluttua olla, että kukin seura pelaisi ottelunsa hallissa tai ainakin sellaisella stadionilla, jossa on suljettava katto. Näin olisi mahdollista, että tämän kesälajin liigasarja pelattaisiin talvella.

Sitä Karjalainen ei sano, mitkä tahot näitä luksushalleja rahoittaisivat, mutta ei taida Karjalainen rahoitusalan ekspertti ollakaan.

KARJALAINEN VASTASI:

"Tässähän sen näkee, miten sekä media että sosiaalinen media pahimmillaan toimii. Muistan oikein hyvin, mitkä olivat tarkat vastaukseni Urheilulehden toimittajan kysymyksiin. Kyseisen vastauksen, johon blogissasi viittaat, osalta sanomiseni on tulkittu todella yksioikoisesti. Vastasin nimittäin näin: Olisihan se hienoa, jos olosuhteita voitaisiin kehittää mahdollistamaan ympärivuotinen pelaaminen myös Suomessa, mutta kyseisen kaltainen liigalisenssiehto ei ole mitenkään realistista. Totesin myös, ettei seuroilla eikä julkisella sektorilla tule olemaan potentiaalia tähän.

Vastaukseni on sitten näköjään haluttu tulkita niin, että olen myönteinen kyseiselle ajatukselle. Kunnioitettavana journalistina olisit voinut vähän tarkistaa asioita. Faktaa on myös se, että en ole siinä yhteydessä puhunut Kisapuistosta mitään. Se on ihan sinun oman mielikuvituksesi tuotetta.

Mitä tulee näkemykseesi liittyen kykyyni ymmärtää taloutta ja sen realiteetteja, jätän sen ihan kokonaan muiden arvioitavaksi. Sinulla ei sen arviointiin ole osaltani riittävästi kokemustaustaa." (sähköpostiviesti 12.4.)

kari.naskinen@gmail.com

torstai 8. huhtikuuta 2010

Kylmästä sodasta terrorismiin

Kylmän sodan loppuminen on ollut harmi vakoiluromaanien lukijoille. Enää ei ilmesty jännäreitä, joissa CIA:n, KGB:n, MI5:n ja Mossadin agentit seikkailevat ja pitävät osaltaan huolta kauhun tasapainosta. Kun Berliinin muuri pystytettiin 1961, ilmestyi samana vuonna John le Carrén ensimmäinen vakoiluromaani Puhelu vainajalle. Sen jälkeen tulivat klassikot Mies kylmästä, Pappi lukkari talonpoika vakooja, Pieni rumpalityttö ym. Nyt le Carrén kirjat ovat muuttuneet, ja pelin henki on sama kuin maailmanpolitiikassa muutenkin: kommunistisen maailman ja lännen välisen vastakkainasettelun tilalla on terrorismi.

Tim Weiner päättää CIA:n historiaa käsittelevän kirjansa virkkeeseen: ”Olemme nyt sodassa, joka saattaa kestää yhtä kauan kuin kylmä sota, ja me voitamme tai häviämme tiedustelupalvelujemme mukana.” (Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia, Otava 2008).

Tämä uusi sota on hankalampi kuin vanha tuttu kylmä sota. Terrorismi ei tunne selväpiirteisiä rajoja, se voi ponnahtaa pinnalle milloin vain missä vain. Al-Qaidan sisällä vakoilijana toiminut Omar Nasiri kirjoittaa tästä logiikasta: ”Jokainen, joka tukee vihollista, on vapaata riistaa. Enää ei ole siviilejä. Kaikki ovat sodassa.” (Jihadin sydämessä, Tammi 2007)

Tiedustelupalvelujen kannaltakin tilanne on vaikea. John le Carré kuvaa sitä uusimmassa kirjassaan Lainsuojaton (Tammi, 2009), jossa hän kertoo, että isoon tuhoon pystyy vaikka yksi ihminen sadan euron satsauksella. Pommien rakentaminen on yksinkertaista. Nasiri vahvistaa tämän todistamalla, että C4:ää, dynamiittia, nitroglyserolia, RDX:ää, Semtexiä ja TNT:tä pystyy valmistamaan tuotteista, joita löytyy kaupoista tai joita voi varastaa koulujen laboratorioista. Esimerkiksi hiusvärit, jarrunesteet, kahvi, koimyrkky, lannoitteet, lyijykynät, patterit, sitruuna, sokeri ja virtsa sisältävät aineita, joista voi valmistaa räjähdysaineita.

”Mitä jos Hitler olisi tiennyt, ettei Lontoon halvaannuttamiseen tarvita ilmavoimia vaan pelkkä kiihtynyt teini, jolla on pullollinen valkaisuainetta ja pussillinen rikkaruohomyrkkyä.” (Robert Harris: Haamukirjoittaja, Otava 2007)

Monisyiseksi tiedustelu- ja vakoilutoiminnan on nykyisin tehnyt sekin, että mukana tässä ”pelissä” on uusiakin organisaatioita. Viime vuoden lopulla CIA joutui irtisanomaan yhteistyösopimuksensa yksityisen Blackwater-turvayhtiön kanssa. Blackwater oli osallistunut CIA:n operaatioihin muslimialueilla, ja ainakin sellainen tieto on, että vuonna 2007 Blackwaterin cowboyt ampuivat 14 aseetonta siviiliä Bagdadissa.

Blackwater muistuttaa television 24-sarjassa viimeksi ollutta Starkwood-turvayhtiötä, jota USA:n puolustusministeri käytti hyväkseen. Onneksi Jack Bauer tuli hätiin ja tuhosi Starkwoodin.

Terrorismi ei kuitenkaan ole mikään aivan uusi asia. Suomessakin perustettiin 1970-luvun alussa Suojelupoliisiin erityinen jaos, minkä tehtäväksi tuli terrorismiin liittyvää seurantaa, tiedustelua ja maassa oleskelevien ulkomaalaisten erityisvalvontaa. Jo tätä ennen oli terrorismin uhkiin varauduttu toisinaan valtiovierailujen yhteydessä, konkreettisimmin Jugoslavian presidentin Josip Broz Titon vierailulla 1964.

Ehkäisevää tiedustelua harjoitettiin tehostetusti ennen Helsingissä 1975 pidettyä Etyk-huippukokousta. Supon historiakirjassa Ratakatu 12 (WSOY, 2009) kertoo Kimmo Rentola lähdeaineistoon perustuen, että ennen kokousta oli ”kortilla muutama tuhat eri kansallisuutta olevaa terroristia, joiden nimet Suojelupoliisi oli saanut kansainvälisen yhteistyön merkeissä valtioilta, jotka katsoivat sen olevan yhteisen edun mukaista”. Kortistoa ylläpidettiin Etykin jälkeenkin, ja 70-luvun lopulla Supolla oli jo noin 7000 terroristikorttia.

Supo jututti myös suomalaisia naisia, jotka olivat retkahtaneet johonkin terroristilistalla olleeseen hurmuriin. Tematiikka tuli hyvin tutuksi: ”Hän on kovin ihastunut minuun, enkä ole aikaisemmin tiennytkään kuinka mies voi palvoa naista. Hän haluaa jatkaa kiinteää seurustelua kanssani, eikä minulla ainakaan vielä ole mitään sitä vastaan” (raportti naisen puhuttelusta 26.10.1981).

Supo seurasi 1960-80-luvuilla jonkin verran myös ulkomaalaisten järjestötoimintaa. Ei niistä ilmeisesti paljon irronnut, ei löytynyt terroristisoluja. Raportit jokaisesta käynnistä kuitenkin tehtiin, esimerkiksi näin: ”Kurdi-piirakan syönnin jälkeen jatkui kansantanssiesitykset”.

Konkreettisia tuloksiakin tietenkin on saatu. Ensimmäinen merkittävä terrorismiin liittynyt tapahtuma oli 1981, kun Helsingissä pidätettiin ranskalainen Lahouari Benchellal, joka kuului kovaan ranskalaiseen terroristiryhmään Action Directeen. Pari viikkoa pidätyksen jälkeen Benchellal hirttäytyi sellissä huopaansa.


kari.naskinen@gmail.com

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Lahden kaupunki avustaa Pelicansia 150 000 eurolla vuodessa

Pelicans Oy:n hallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljanen (Kok) sanoi viime viikolla Etelä-Suomen Sanomissa, että Pelicans on ainoa lahtelainen urheiluseura, jota kaupunki ei subventoi [ei maksa taloudellista tukea]. Kun tässä nyt on ollut aikaa vähän penkoa asiaa, niin totuus näyttääkin täysin päinvastaiselta. Lahden kaupungin kokonaan omistama Lahti Energia nimittäin tukee Pelicansia 150 000 eurolla joka vuosi. Pelicans Oy on siis suurinta sponsoritukea kaupungilta saava urheiluorganisaatio.

Tämä on vanha perinne. Kun tällaisten jättisummien syytäminen kilpaurheiluun ei menisi läpi kaupunginvaltuustossa, hoidetaan asia Lahti Energian kautta. Vastaavalla tavalla saa FC Lahti Oy vuosittain 90 000 euroa ja Lahden NMKY:n koripallojoukkue 50 000 euroa.

Jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen kirjoitti viime viikolla Suomen Urheilulehdessä, että Suomen parhaat seurajohtajat ovat JYPin Jukka Seppänen ja KalPan Sami Kapanen. Jyväskylässäkin on suunnitteilla jäähallin saneeraus. Kun rahoituspuolesta kysyttiin JYPin puheenjohtajalta Jukka Seppäseltä, tämä sanoi julkisuudessa, että eiköhän kaupungilla ole tällä hetkellä tärkeämpiäkin rahanreikiä täytettävänä, esimerkiksi homekoulut.

kari.naskinen@gmail.com

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Tradekalle uusi edustajisto

Osuuskunta Tradekan uuteen edustajistoon valittiin jäsenäänestyksessä Hämeen vaalipiiristä seuraavat kymmenen:

Johannes Koskinen, SDP, 922 ääntä
Satu Taiveaho, SDP, 748
Kari Salmi, SDP, 619 (uusi)
Ulla Vaara, SDP, 513
Aarne Kauranen, SDP, 453 (uusi)
Jorma Hacklin, SDP, 415 (uusi)
Minna Lintonen, SDP, 388
Vuokko Kautto, Vas, 353
Risto Aaltonen, Vas, 320 (uusi)
Antti Holopainen, Vas, 318 (uusi)

Varajäseniksi valittiin Ilkka Joenpalo, SDP, Ritva Oinonen, Vas, Raimo Laajalehto, SDP, Eeva Hellsten, SDP, Raimo Hyytiäinen, SDP, Aino-Kaisa Pekonen, Vas, Liisa Hirvenoja, SDP, Arvo Järvinen, SDP, Matti Hämäläinen, SDP, Reijo Pekonmäki, Vas.

Hämeessä oli äänestäjiä 11 183, äänestysprosentti 40,6. Koko maan äänestysprosentti oli 39,5. Puolueittain äänet jakautuivat seuraavasti: SDP 55,7 % (67 paikkaa edustajistoon), Vasemmistoliitto 34,4 % (39), SKP 5,9 % (3), Keskusta 2,6 % (1), muut yhteensä 1,4 % (0).

Edustajisto on Tradeka-yhtymän ylin päättävä elin. Se valitaan joka kuudes vuosi järjestettävillä vaaleilla. Edustajisto kokoontuu vuosittain sääntömääräiseen kokoukseensa toukokuussa.

Tradeka-yhtymä omistaa kokonaan hotelli- ja ravintolatoimintaa harjoittavan Restel Oy:n ja 16 prosenttia vähittäiskauppaa harjoittavasta Suomen Lähikauppa Oy:stä (Ykkösbonus-liikkeet Euromarketit, Valintatalot, Siwat). Lisäksi osuuskunta harjoittaa sijoitustoimintaa. Osuuskunnalla on yli 300 000 jäsentä.