keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Missä politiikka jalkapallosta?

Jalkapallon MM-kisoista puuttuu nyt mielenkiintoinen elementti, politiikka. Toista oli ennen. Kun vuoden 1974 kisojen alkulohkossa Hampurissa DDR voitti Saksan liittotasavallan Jürgen Sparwasserin maalilla, se oli poliittisestikin iso asia. Kommunistinen järjestelmä todisti, että se on kapitalismia parempi, vaikka vastapuolella olivat sellaiset kansikuvatähdet kuin Franz Beckenbauer, Paul Breitner, Gerd Müller ja Berti Vogts. Riistäjä-Saksa tosin voitti lopulta maailmanmestaruuden, mutta tärkeintä oli, että kahden järjestelmän keskinäisessä ottelussa kommunismi oli parempi.

Jääkiekossa käytiin iso poliittinen valtataistelu Tukholman MM-kisoissa 1969. Edelliskesänä Neuvostoliitto oli vyörynyt tankeilla Prahaan, mutta jääkiekossa Tshekkoslovakia voitti Neuvostoliiton 2-0 Jan Suchyn ja Josef Cernyn maaleilla. Prahan kadut täyttyivät silloin toisella tavalla.

Kylmän sodan pienoistaisteluja olivat 1980-luvulla kiekko-ottelut NHL:n ja Viktor Tihonovin valmentaman Neuvostoliiton maajoukkueen välillä. Taas mitattiin nimenomaan yhteiskuntajärjestelmien paremmuutta, ja aika tasan menivät. Samasta oli kysymys USA:n ja Neuvostoliiton välisissä yleisurheilumaaotteluissa.

Kovaa maailmanpolitiikkaa tehtiin 1970-80-luvuilla, kun olympiakisoja boikotoitiin. Tämän takia esimerkiksi Etiopian Miruts Yifter ja Kenian Henry Rono jäivät pois vuoden 1976 ja 1980 kisoista, ja hyötyjiä olivat mm. Lasse Virén ja Kaarlo Maaninka. Vuonna 1984 itäblokki boikotoi Los Angelesin kisoja - tulostaso romahti ja Juha Tiainenkin sai tämän ansiosta moukarikullan.

Olympiakisojen yhteydessä on politikoitu muutenkin: Berliinissä 1936 näytti valtaansa Adolf Hitler, Meksikossa 1968 Black Power (kuva) ja Münchenissä 1972 palestiinalaiset terroristit.



Tämä kaikki puuttuu nyt. Ainoastaan Etelä-Suomen Sanomista huomasin, että lehden mielestä epätoivottavin jalkapallomestari olisi ollut Korean demokraattinen kansantasavalta.

Urheilulla sinänsä on Etelä-Afrikassa ollut iso poliittinen merkitys. Kun rugbyn MM-turnauksen finaaliottelu Etelä-Afrikka – Uusi-Seelanti oli alkamassa Johannesburgissa 1995, kätteli Etelä-Afrikan joukkueen pelipaitaan pukeutunut presidentti Nelson Mandela Etelä-Afrikan joukkueen kapteenia, valkoista Francois Pienaaria. Mandelalle rugbyjoukkue oli tärkeä. Siinä pelasi vain yksi musta mies, mutta Mandela oivalsi, että kannustamalla mustien vihaamaa joukkuetta ja antamalla sille täyden tukensa hän saattaisi saada mustat hurraamaan valkoisten kanssa ensimmäistä kertaa yhteisen asian puolesta. Näin myös kävi.

Uusi presidentti Mandela tiesi, että entiset viholliset, afrikaanerit, tunsivat epäluuloa uutta hallintoa ja häntä itseään kohtaan. Mandela arvioi, että rugby olisi se väylä, jota kautta hän voisi saada yhteyden tähän kansanryhmään. Mandela otti ison turvallisuusriskin menemällä loppuottelupäivänä stadionille. Tämä kuitenkin kannatti, sillä entinen valkoinen valtaryhmä hyväksyi hänet presidentikseen, vasta nyt, vuosi Mandelan presidentiksi tulon jälkeen.

Mandela käytti urheilua yhdistävänä tekijänä. Niin on tehty muulloinkin. Suomen itsenäistymispyrkimyksiä ja kansan yhteishenkeä paransi menestys Tukholman olympiakisoissa 1912, ja Tapio Rautavaaran voitto hävittyjen sotien jälkeen Lontoossa 1948 teki eetvarttia. Tosin näihin molempiin tilanteisiin liittyi myös uhoa: Suomi näytti Venäjän tsaarinvallalle ja TUL näytti porvareille. Vuonna 1936 Berliinissä puolestaan Hitler näytti ruskeaa keskisormea koko maailmalle.

Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto satsasi paljon kilpaurheiluun, ja DDR osoitti muulle maailmalle dopingin avulla, että sen urheilijat ovat parempia kuin lännen urheilijat.

Vääränlaisesta nationalismista yritettiin 1920-30-luvuilla päästä eroon sosiaalidemokraattisen liikkeen järjestämissä Työväen olympialaisissa. Niissä ei lippuja nostettu salkoihin, eikä edes jaettu mitaleita, vaan parhaille urheilijoille annettiin kunniakirjat. Historiapäivillä viime talvena Lahdessa aiheesta luennoinut professori Seppo Hentilä kertoi, että suomalaiset kuitenkin vetivät näissä kisoissa omaa linjaa: muista poiketen TUL:n urheilijoilla oli verkkareissaan Suomen liput.

Muiden maiden edustajat paheksuivat muutenkin suomalaisia, jotka olivat liian kilpailuhenkisiä. Kun saksalaiset lehtimiehet kävivät Suomessa tekemässä juttuja TUL:n systeemeistä, he panivat merkille, että täällä urheilijat harjoittelivat jopa kaksi kertaa päivässä. Lisäksi he arvelivat, että suomalaisten hyvän menestyksen taustalla olivat aamupuuro, maito ja saunominen.

Enää ei korosteta mitään muuta kuin voittamisen tärkeyttä. Amatöörihaihattelua ei KOK enää tunne – Vancouverin kisojen avajaisissakin olympialippua kantoivat maailman kovatuloisin jääkiekkoilija Wayne Gretzky ja F1-maailmanmestari Jacques Villeneuve.

Suomessa törkeää urheilupolitiikkaa ovat harjoittaneet porvarien SVUL ja Suomen olympiakomitea, jotka pitivät TUL:n urheilijoita boikotissa sotavuosiin asti. Sopuun päästiin vasta "talvisodan hengessä": kesällä 1940 järjestetyissä kaatuneiden muistokisoissa sekä SVUL:n että TUL:n edustajat olivat mukana. Tosin sopu oli vain väliaikaista – Roomaan 1960 ei TUL:n urheilijoita taaskaan kelpuutettu, ja niin mm. jäi Olli Mäeltä ”varma” nyrkkeilykulta saamatta; pois Roomasta porvarit jättivät myös keihäänheittäjä Olavi Kauhasen ja voimistelija Kalevi Suoniemen.

kari.naskinen@gmail.com

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Ranskalainen visiitti


Ranskalaisella visiitillani Pariisiin olen perehtynyt tietenkin ranskalaiseen jalkapallomurheeseen (oma murheeni on, etta taalla ei ole koneissa niita a- ja o-kirjaimia, joissa on pilkut ylapuolella). Koko taman juhannusviikon ovat ranskalaiset surreet putoamista MM-kisoista heti alkulohkojen jalkeen. Ainoat iloiset Pariisissa ovat olleet ne, joilla on sukujuuret entisessa siirtomaassa Algeriassa. Eiffel-tornin juurelle kokoontui alkulohkovaiheen aikana kymmenia tuhansia ihmisia seuraamaan otteluita isolta tv-ruudulta. Algerian viimeisen ottelun jalkeen - Algeria putosi - vihrealippuisia algerialaisia juhli kaupungilla: autojen torvet soivat ja henki oli se, etta ollaan yhta hyvia kuin ranskalaiset.

Suomessa on moitittu Yleisradion kisastudiota. Siihen muka pitaisi saada enemman liiketta ja jotain uutta. Ranskan tv:n kisastudiota nyt viikon seurattuani voin sanoa, etta Ylen studio on parempi. Ranskassa on yksi asiantuntijakommentaattori, mutta ei sitten muuta. Ei tilanteita katsota uudelleen asintuntijalausuntoja varten, eika ole pienoiskenttaa, jolla nappuloita siirrellaan ja kerrotaan meille maallikoille, miten on pelattu ja miten olisi pitanyt. Kaiken huippu on, etta esimerkiksi puoliajan kisastudioajasta puolet menee mainoksiin.

Sama juttu nayttaa olevan Saksan televisiossa, jota myos olen hotellihuoneessa seurannut. Siella koko hommasta on tehty show-ohjelma, joka toteutetaankin isolla yleisolavalla jossakin aukiolla.

Ranskan ranskalainen visiitti joka tapauksessa on ollut puheenaiheena. Jos elettaisiin aikaa 200 vuotta sitten, olisi Les Bleus -joukkueen valmentajan Raymond Domenechin kaula jo katkaistu giljotiinissa. Ranskan parlamentissakin asiaa on puitu, ja Le Figaron etusivulla otti asiaan kantaa presidentti Nicolas Sarkozy.

Itse otteluista ottavat kupoliin ne kaatumiset, joilla pelaajat kosiskelevat vapaapotkuja ja rankkareita. Jos noin huonoilla tasapainoelimilla varustetut ihmiset joutuisivat liikkumaan Pariisin metrossa tai yleensakin muiden ihmisten joukossa, he olisivat koko ajan mahallaan maassa.

Toinen harmittava asia ovat virheelliset tuomariratkaisut. Paitisiomaaleja on hyvaksytty ja ei-paitsiomaaleja hylatty. Juuri loppuneessa ottelussakin Etela-Korea menetti lopussa rankkarin.

Sen verran tiiviisti olen otteluita seurannut, etta asiantuntijalistani tahannastisesta huippukentallisesta on seuraava:

Maalivahti: Julio Cesar Brasilia (Inter Milan)
Puolustajat: Giovanni Van Bronckhorst Hollanti (Rotterdam), Lucio Carlos Brasilis (Hertha Berlin), Gerard Pique Espanja (Barcelona), Maicon Douglas Brasilia (Inter Milan)
Keskikenttapelaajat: Landon Donovan USA (Everton), Lionel Messi Argentiina (Barcelona), Javier Masherano Argentiina (Liverpool), Keisuke Honda Japani (ZSKA)
Hyokkaajat: Luis Suarez Uruguay (Ajax), Robert Vittek Slovakia (Ankara Gùcù)

kari.naskinen@gmail.com

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Niin sanotut selostajat

Näin MM-kisojen aikana voi luonnehtia sitäkin, mitä on suomalainen jalkapallo – omien kuoletusten perässä juoksemista.

Samaa tasoa ovat suomalaiset tv-selostajat. Kun MM-kisoissa on nähty muutamia vaikeasti tulkittavia tilanteita, ovat selostajat olleet aivan hiljaa, ja vasta seuraavana päivänä ovat kisastudiossa olleet valmentajat selittäneet, mistä on ollut kysymys. Esimerkiksi paitsiosääntöjä eivät selostajat tunne.

Muunlaista asiantuntemusta selostajilta kyllä löytyy. Yhdessäkin Ranskan pelissä selostaja sanoi, että ”kyllä Ranska on tullut tähän otteluun pelaamaan”. Olisi kiva nähdä joukkue, joka ei olisi matkustanut Afrikkaan pelaamaan. Ehkä sellainen löytyisi Lahdesta. Täällä onkin nyt mielenkiintoinen tilanne: kun FC Lahti tekee putoamista divariin, niin toisesta suunnasta tekee nousua divariin Kuusysin joukkue City Stars ja kakkosdivariin Salpausselän Reipas. Todennäköinen tulevaisuudenkuva onkin, että liigassa pelaa Kuusysi ja divarissa Reipas, eikä FC Lahtea enää ole.

Osaamattomuuttaan selostajat pyrkivät paikkaamaan terminologialla, mikä vakuuttaisi meidät katsojat. Puhutaan esimerkiksi target-pelaajista. Moniko tavallinen katsoja tietää, mitä nämä targetit ovat? Target on suomeksi kohde, ja ilmeisesti tarkoitetaan, että target-pelaaja häärii vastustajan rankkarialueella ja muut pelaajat pitävät häntä syöttöjensä kohteena. Voin olla ihan väärässäkin, mutta kun kukaan ei ole asiaa selittänyt.

Sekin pannaan kuulostamaan hienolta, kun sanotaan pelaajan olevan Liverpoolin organisaatiossa. Se on hienompaa kuin että olisi vain Liverpoolissa. Sitten kun Jari Litmasta esittävä tönkkö patsas paljastetaan, pitää muistaa sanoa, että Litmanen on lähtöisin Reippaan organisaatiosta - pelkkä Reipas on maalaismaista, kun ei edes ole niitä kirjaimia FC nimen edessä.

Erityistä ammattitaitoa halutaan osoittaa älyttömiä tilastotietoja latelemalla. MM-kisojen tilastohirmut ovat niitä väsänneet ja välittäneet selostajille. Nyt tiedetään vaikkapa se, että jokin joukkue ei koskaan ole hävinnyt MM-kisoissa kolmatta otteluaan, paitsi jos vastustaja on ollut Etelä-Amerikasta. Sekin on tärkeä tieto, että Espanjan sivurajaheitoista 47 prosenttia on heitetty vastustajan kenttäpuoliskolta, mutta kuitenkin niin, että suunta on ollut taaksepäin myötätuuleen. Vasenkätisten keskikenttäpelaajien kengännumero puolestaan on yleensä isompi kuin oikeakätisten.

Selostajat ovat myös niin tietäviä, että kaikkea tietoa ei kannata katsojille antaakaan. Kun tv-kuvassa näkyi joku nuori mies, selostaja sanoi, että tätä miestä ei tarvitse kenellekään esitellä. En tuntenut miestä, mutta näytti rokkilaulajalta. Samaa salaperäistä linjaa selostaja noudatti, kun kuvassa keskustelivat Michel Platini ja Zinedine Zidane – ”näitä herroja ei tarvitse esitellä”. Selostajien pitäisi ottaa huomioon, että aina on myös uusia katsojia, jotka vasta aloittelevat penkkiurheiluharrastustaan.

Jostakin pelaajasta selostaja sanoi, että tämän lempinimi on Panteraa, ja ”tämän musiikkiin liittyvän lempinimen suomennosta ei kenellekään tarvitse sanoa”. Googlesta etsin selitystä, mutta en löytänyt muuta kuin että Pantera on amerikkalainen rokkiorkesteri. Mikseivät otteluita selosta Hannu-Pekka Hänninen, Jarmo Lehtinen, Tapio Suominen ja Bror-Erik Wallenius?

Joku rokkisukupolven edustaja oli pantu selostamaan myös Le Mansin 24 tunnin ajoa. Kun kuvassa näkyi ajovuorolleen valmistautuva Jean Alesi (ilman kypärää ja siksi helposti tunnistettavissa), sanoi selostaja siinä olevan Giancarlo Fisichellan. Rallia Eurosportilla puolestaan selostaa joku Honkanen, joka enimmäkseen kertoo omista ralliharrastuskokemuksistaan – on käynyt joskus ajamassa ulkomaillakin ja sen kyllä katsoja kuulee kymmenen kertaa tunnin sisällä.

Jalkapalloihmiset puhuvat usein fudiksesta, niin kuin ammattislangia käyttäen. Väärin. Se on futis, koska kantasana on football, ei foodball.

Selostajien kielenkäyttö on asia sinänsä. Mitä tarkoittaa, että Fabianolta lähti "keskitys kautta laukaus". Ilmeisesti selostaja ei ole tajunnut, kummasta on ollut kysymys, mutta silloin pitää sanoa keskitys tai laukaus – kautta-viivaa ei puhutussa kielessä sanota. Sama jos sanottaisiin ”kuorma viiva auto”.

Kummallinen muotisanonta urheilu- ja muillakin selostajilla on nykyisin, että puhutaan ”niin sanotuista” asioista. MM-kisoissakin on hyökkääjän edessä ollut niin sanottu tyhjä maali. Mikä ero on tyhjällä maalilla ja niin sanotulla tyhjällä maalilla? Formulaselostajat sanovat, että pääsuoralla ajetaan niin sanotusti kaasu pohjassa. Selostaja kai haluaa ilmaista tietävänsä, että oikeakielisesti pitäisi sanoa kaasupoljin pohjassa. Toisinaan taas rata on niin sanotusti kuivumaan päin – siis onko kuivumassa vai eikö ole.

Maantiedon osaaminenkin on hakusessa. Yhden ottelun aikana selostaja sanoi, että Uruguayn pelaajat ovat tottuneet pelaamaan korkealla ohuessa ilmanalassa. Ilmeisesti eivät ole kotimaassaan juurikaan pelanneet, sillä Uruguay on rannikolla ja aivan lättänä maanpläntti.

Televisiokuvaus jalkapallon MM-kisoista on ollut hyvää. On näytetty enemmän peliä kuin katsojia. Jääkiekon MM-kisoissa pääosissa ovat napa paljaana, olutmuki käsissä horjuvat isomahaiset suomalaiset äijät.

Tv 2:n kisastudiossa on hauska seurata Martti Kuuselaa. Miten voi ihminen olla noin innostunut pallopelistä? Kyllä voi – Pasi Rautiainen Canal+:n studiolla on vielä hauskempi, ja kun Pasi on aina vielä niin tosissaan.

Mutta missä viipyvät kisastudion kertomukset pallojen valmistamisesta? Kansainvälisen työoikeusverkoston (ILRF) juuri ilmestyneestä raportista ilmenee, että urheiluvälineteollisuus teettää jalkapalloja edelleen lapsiorjatyövoimalla. Kansainvälisissä peleissä on käytettävä Kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) hyväksymiä palloja, mutta niitäkin tehdään lapsityövoimalla.

Käsin ommellut jalkapallot valmistetaan surkeissa olosuhteissa. ILRF:n lista jalkapalloteollisuuden kehnoista työolosuhteista on pitkä: nälkäpalkat, lapsityövoima, kammottavan pitkät työpäivät, pätkityt ja epävarmat työsuhteet, työsopimusten ja sosiaaliturvan puuttuminen, olematon järjestäytyminen…

Jalkapalloteollisuudella on ollut 13 vuotta aikaa parantaa työolosuhteita, kun vuonna 1997 ay-liike ja suuryhtiöt solmivat sopimuksen, jonka piti lopettaa erityisesti lapsityövoiman käyttäminen. Lapsityövoiman käyttöä ei ole kuitenkaan saatu kitkettyä, vaan lapsityövoiman käyttö on vain siirtynyt maasta toiseen.


kari.naskinen@gmail.com

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Upon Pallo

Vaikka jalkapalloaikaa eletäänkin, oli Lahden torilla tänään enemmän jääkiekkoilijoita. Santa Fén terassilla kokoontuivat vuotuiseen tapaamiseensa Upon Pallon kiekkomiehet. Veli-Pekka Roiha oli saanut houkuteltua mukaan vielä toistakymmentä pelimiestä.

Upon Pallo oli lyhyen historiansa aikana kova tekijä. Se pelasi mestaruussarjassa kaksi kautta, ennen kuin Upon Pallo muuttui Lahti 69:ksi, jonka ohjelmaan ei enää jääkiekko tullut. Upon Pallon tehdasjoukkue oli omana aikanaan parempi kuin Pelicans nyt. Muutenkin tuo 1960-luvun jälkipuolisko oli lahtelaisen jääkiekkoilun kulta-aikaa, tosin ilman kultaa. Kaudella 1967-68 Upon Pallo oli viides (Reipas 7.) ja kaudella 1968-69 taas viides (Reipas 7.).

Upon Pallo oli noussut mestaruussarjaan kaudella 1966-67, jolloin se voitti Suomen sarjan länsilohkon häviämällä vain yhden ottelun.

Ensimmäisellä mestaruussarjakaudellaan ottelut Upo - Reipas päättyivät 4-2 ja 2-2. Upon parhaat pistemiehet olivat Veikko Suominen 13+5 = 18 ja Juhani Aaltonen 8+9 = 17. Toisella kaudella ottelut päättyivät 2-1 ja 4-4 ja parhaat pistemiehet olivat Pentti Nurmi 15+7 = 22 ja Matti Harju 12+9 = 21. Luvut ovat pieniä, mutta eipä pelejäkään ollut kuin 20, eikä maaleihin yleensä merkitty kuin yksi syöttäjä.

Muita tuttuja upolaisia ovat mm. Harri Harvala, Matti Koivunen, Seppo Laakkio, Kyösti Lähde, Ossi Mujunen, Raimo Määttänen,
Juhani Peltola, Esa Peltonen, Keijo Puhakka, Jaakko Vehmanen, Leo Äikäs ja tietenkin maalivahti Stig Wetzell (kuva).

Maajoukkueen vakiokalustoon Uposta kuuluivat Harju ja Peltonen. Lisäksi maaotteluita pelasivat Aaltonen, Laakkio, Määttänen, Nurmi ja Äikäs.

Upon Palloa valmensi Seppo Liitsola, joka tilastollisesti on kaikkien aikojen paras valmentaja Lahdessa. Hänen voittoprosenttinsa kahdella mestaruussarjakaudella oli 54,8. Mika Toivolan voittoprosentti Pelicansin kanssa oli viime kaudella 42,2.

Jäähallia Lahdessa ei 60-luvulla vielä ollut. Upon Pallon kotiotteluiden yleisökeskiarvo oli 1326 (Reippaalla 1700).

Vastaavanlainen tehdasjoukkue oli Rosenlewin Urheilijat -38 (Pori). Kaudella 1966-67 se voitti mestaruuden, mutta kaudella 1967-68 se ajautui niin suuriin vaikeuksiin, että luopui sarjasta. Sen paikan sai seuraavaksi kaudeksi Ässät, joka syntyi RU-38:n ja Porin Karhujen fuusiona. Kaudella 1968-69 Ässät oli Upon edellä neljäntenä.

kari.naskinen@gmail.com

torstai 17. kesäkuuta 2010

Nykyinen koululaitos huonompi kuin vanha

Maailman parhaat koululaiset ovat taas aloittaneet kesälomansa, siis suomalaiset. Tätä suomalaisten etevyyttä on nyt tolkutettu useita vuosia, kun on tulkittu OECD:n maailmanlaajuisen PISA-tutkimuksen tuloksia.

Kaikkia tutkimustuloksia ja tilastoja voidaan perata monella tavalla. PISA-tuloksia on Suomessa tulkittu niin, että meillä on muihin maihin verrattuna huippuosaamista. Todellisuudessa tulokset eivät kuitenkaan kerro osaamisen huipusta, vaan kaikkien koululaisten keskimääräisestä osaamisesta. Kun tuloksista noukitaan erilleen parhaiten suoriutuneiden oppilaiden osaaminen, ovat Suomea selvästi parempia mm. Belgia, Hollanti, Sveitsi, Hongkong, Japani ja Korea.

Sen sijaan huonoimmat oppilaat eivät Suomessa ole yhtä huonoja kuin muualla maailmassa, ja tämä nostaa Suomen asemaa tilastossa. Tämä toki kertoo koululaitoksemme hyvästä kattavuudesta, mutta yksi selitys on sekin, että Suomen peruskoulussa on kansainvälisesti vertailtuna huomattavan vähän sellaisia lapsia, jotka joutuvat ottamaan opetuksen vastaan muualla kuin äidinkielellään. Oppi menee aina paremmin perille omalla kielellä.

Helsingin yliopiston matematiikan laitoksen dosentti Marjatta Näätänen on nähnyt, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen uusien opiskelijoiden matematiikantaidot ovat heikentyneet dramaattisesti. Nykyisistä ylioppilaista iso osa ei selviytyisi edes vanhan keskikoulun laskennon pääsykoetehtävistä – puhumattakaan peruskoulun päättävistä. PISA-tutkimuksessa tämä ei näy, koska se ei mittaa ”oikeaa” matematiikan osaamista.

Ylioppilaskokeen hyväksymisrajaakin on jouduttu alentamaan, jotta reputtajien määrä ei olisi noussut kohtuuttoman suureksi.

Käytäntö on siis aivan muuta kuin mitä PISA-tulokset antavat ymmärtää. PISA mittaa arkielämän matematiikantaitoja, eräänlaista matemaattista lukutaitoa, tutkimusselostuksessa "mathematical
literacy". Sen sijaan sellainen matematiikka, mitä tarvitaan esimerkiksi lukio- ja ammattiopinnoissa, ei tutkimuksessa ole mukana. Arkielämän taidot ovat tietenkin arvokkaita, mutta ei niiden hallitseminen tee suomalaislapsista huippuosaajia. PISA-tutkimuksessa jää täysin avoimeksi esimerkiksi se, miten hyvin osataan laskea murtoluvuilla, ratkaista yksinkertaisia yhtälöitä, tehdä varsinaisia geometrisia päättelyitä, laskea kappaleiden tilavuuksia, käsitellä algebran lausekkeita.

Eikä tarvitse mennä näinkään pitkälle. Yhtenä päivänä kävin ostamassa Ilta-Sanomat kioskista. Hinta 1,20 euroa, annoin 2 euron kolikon, tyttö laski laskimella, paljonko pitää antaa takaisin.

Hotellin vastaanottotiskin takana ollutta naista pyysin katsomaan luettelosta Delta-auton puhelinnumeron. Alkoi luettelon selaaminen, ja jouduin jeesaamaan naista sanomalla, että D-kirjain löytyy sieltä luettelon alkupäästä.

Matematiikanopettajien Solmu-lehden mukaan yksi syy lisääntyneeseen huonoon osaamiseen ylioppilaskokeessa ja korkeakouluopintojen alussa on peruskoulussa saadun pohjan heikkous. Uusia vaikeampia asioita ei kyetä omaksumaan, koska lukiossa menee liikaa energiaa peruskoulutason asioiden pohdiskeluun. Kierre jatkuu jatko-opinnoissa.

”Mitenkähän monessa muussa asiassa meitä on johdettu harhaan käyttämällä tutkimustulosten leväperäistä ja tarkoitushakuista uutisointia”, kysyy Marjatta Näätänen.

Opetuksen tasoon vaikuttaa myös opettajien taso. Solmu-lehdessä ihmetellään, että matematiikan opettajien opinnoissa kasvatusopin kurssit ovat alkaneet korvata matematiikan kursseja. Siitä ei ole hyvää seurannut. Opettajan oma osaaminen on jäänyt entistä heikommaksi. On vaikea opettaa sellaista, mitä ei itse osaa. Siinä ei kasvatusoppi auta.

KOULUT ERIYTYVÄT

Äidinkielellään opetusta saavien joukkoon tulee koko ajan lisää maahanmuuttajia. On jo nähtävissä, että suomea äidinkielenään puhuvat perheet pyrkivät ohjaamaan lapsiaan sellaisiin kouluihin, joissa maahanmuuttajia on mahdollisimman vähän.

Lukiopuolella on jo selvä jako eliitti- ja muihin kouluihin. Taas kun on lukiot pantu paremmuusjärjestykseen, niin huippuihin kuuluu mm. Lahden yhteiskoulu, kun taas valtakunnan rupusakkia on Kannaksen lukio.

Huolestuttavaa on, että samanlainen eriytymiskehitys uhkaa nyt myös peruskouluja. Kuten Erkki Tuomioja on todennut, luokkayhteiskunta tekee paluuta takaoven kautta. Koulujen ja asuinalueiden ongelmallinen eriytymiskehitys on olemassa, ja tätä lisää maahanmuuttajakammo. Eriytymistä lisää myös lukioiden paremmuusjärjestyksen julkaiseminen vuosittain.

kari.naskinen@gmail.com

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Messuyhtiön johto ei ole osannut asiaansa

Lahden kaupunginvaltuusto teki tänään rahapäätöksen, millä pelastettiin Lahden Messut Oy konkurssilta. Kaiken takana on neljä vuotta sitten tehty päätös rakentaa kaupungin rahoilla uusi iso Lahti-halli. Messuyhtiö ei ole pystynyt uuden hallin kanssa toimimaan taloudellisesti.

Kun valtuusto teki päätöksen Lahti-hallin rakentamisesta, lupasi messuyhtiön silloinen toimitusjohtaja Jorma Helén, että kaupunki ei joudu maksamaan mitään uudesta messuhallista, vaan kyseessä on vain lainantakaus. Toisin on käynyt.

Tämäniltaisessa valtuuston kokouksessa Jari Salonen (Kok) sanoi, että eivät messujohtajat tahallaan ole harhauttaneet valtuutettuja. Tästä voi päätellä, että messujohtajat ovat olleet asiaansa osaamattomia harrastelijoita.

Jorma Ratia (Kok) puolestaan syytti sekä yhtiön toimitusjohtajaa että hallitusta. - "Hallitus ei ole reagoinut, kun asiat ovat alkaneet mennä huonosti. Viimeistään nyt on tehtävä niin, että toimitusjohtajalle annetaan kovat vaatimukset - ja sitten tulos tai ulos."

Messuyhtiön toimitusjohtajaksi valittiin Helénin jälkeen Jussi Eerikäinen. Hallituksen puheenjohtaja on Ilkka Viljanen (Kok). Toinen kaupungin edustaja messuyhtiön hallituksessa on Mika Kari (SDP).

Jouko Skinnari (SDP) oli huojentunut. Hän sanoi, että tämä on nyt viimeinen kerta, kun rahaa pannaan messuihin. En usko. Nyt kaupunki omistaa 63 prosenttia messuyhtiöstä, joten nythän se vasta vastuussa onkin, koska yhtiön muut osakkaat eivät pane tikkua ristiin yhtiön puolesta. Tästä eteenpäin on entistä helpompi huutaa kaupunkia apuun, koska se on messuista vastaava pääomistaja.

Kannattaa lukea myös Ulla Vaaran (SDP) blogista hänen valtuustossa pitämänsä messupuhe: http://www.vaaranaskinen.fi/

HALLIN NIMI

Lahti-hallin nimestäkin puhuttiin valtuuston kokouksessa. Skinnarin mielestä se on huono, koska se viittaa lahtaamiseen. Tätä oli kuulemma ihmetelty Keskustan puoluekokouksessakin. Antaahan nimi myös mielleyhtymän Lahden tapahtumiin keväällä 1918, ja kun Fellmanin peltokin on siinä ihan vieressä...

Luonnollista sen sijaan oli, että lahtaripuolueen Salonen sanoi pitävänsä nimeä erittäin onnistuneena.

Jos kuntaliitos syntyy, voitaisiin siinä yhteydessä päästä eroon koko lahti-nimestä.

kari.naskinen@gmail.com

Kansanvalta kadoksissa

Nykyinen poliittinen järjestelmä Suomessa on sellainen, että eduskuntavaalit ovat myös pääministerivaalit. Tai tällainen sen pitäisi olla. Nykyinen porvarihallitus on kuitenkin päättänyt, että pääministeriä ei tarvitse valita kansanvaltaisesti. Jo toinen pääministeri peräkkäin tulee tehtävään ilman kansalta saamaansa valtuutusta.

Suomessa on tällä hetkellä noin 4,2 miljoonaa äänioikeutettua, joista äänestämässä käy vaaleista riippuen 2,5 - 3 miljoonaa. Nyt pääministerin valintaan osallistui 2411 kepulaista, joista 1357 oli sitä mieltä, että pääministeriksi tulee Mari Kiviniemi.

Kansanvallan kannalta voidaan tilanteen laskea olevan nyt sellainen, että äänestysoikeuttaan pääsi käyttämään 4,2 miljoonasta äänioikeutetusta 0,03 prosenttia.

Matti Vanhanen luikahti pääministeriksi jopa ilman kepun puoluekokousta. Aikoinaan hän oli tullut kepun puheenjohtajaäänestyksessä vasta neljänneksi, mutta kun epärehelliseksi osoittautunut kepun puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki jouduttiin heittämään pihalle ministeriöstä, keksittiin jostakin tilalle Vanhanen. Nyt sitten Vanhanenkin joutui jättäytymään sivun epärehellisyyden tai jonkin muun poliisitutkinnassa olevan asian takia.

Ainoa oikea, kansanvaltainen tapa näissä kepulaisten toistuvasti aiheuttamissa ongelmatilanteissa olisi, että hallitus hajotettaisiin ja järjestettäisiin uudet vaalit, jolloin kansa pääsisi valitsemaan pääministerin.

kari.naskinen@gmail.com

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Mielenkiintoista pelata itsekin MM-kisoja

Jalkapallon MM-kisat vievät nyt suurimman osan vuorokauden hereillä oltavista tunneista. Eikä tähän harrastukseen riitä enää se, että katsoo kaikki ottelut televisiosta, vaan nyt pystyy itsekin osallistumaan kisoihin. Tämän mahdollistaa internet. Jos ette vielä ole löytäneet, klikatkaapa tästä sivulle http://www.mm2010porssi.fi/, niin pääsette mukaan.

Tässä nettipelissä valitaan oma joukkue siten, että kaikista tarjolla olevista MM-kisapelaajista kootaan 11 miehen kokoonpano. Sitten kun joku omista pelaajista tekee maalin, saa tietyn määrän pisteitä, tai jos saa keltaisen kortin, menettää pisteitä. Tällaisia erilaisia pistekohtia on noin 15. Lisäksi peliin kuuluu, että kisojen aikana saa omaan joukkueeseensa tehdä 23 pelaajavaihtoa.

Tähän mennessä arvokkaimmat pelaajat ovat olleet Etelä-Korean Jung-Soo Lee, Argentiinan Gabriel Heinze, Meksikon Rafael Marqúez, Etelä-Korean Ji-Sun Park ja USA:n Clint Dempsey.

Edelleen tähän monimutkaisen hienoon järjestelmään kuuluu, että pelaajat voivat muodostaa keskenään kimppoja. Meillä on sukulaisten kesken kimppa, jonka jäseninä me pelaamme myös keskenämme paremmuudesta. Tämä Ilta-Sanomien nettijärjestelmä seuraa jatkuvasti myös oman kimppamme keskinäistä järjestystä. Meidän kimppaa johtaa muuan JJK:n kannattaja, ja FC Lahden kannattaja on viimeisenä - tuttu järjestys.

Tällainen mukana pelaaminen tekee otteluiden seuraamisen kaksinkerroin hauskemmaksi. Muuten vähän tylsemmätkin ottelut muuttuvat mielenkiintoisiksi, kun olohuoneen pöydällä on lista myös kimppamme muiden jäsenten valitsemista pelaajista. Tämän takia pitää tänään katsoa myös ottelut Algeria - Slovenia ja Ghana - Serbia ennen illan pääottelua Saksa - Australia.

Sekin tässä järjestelmässä on kiva, että pystyy katsomaan myös koko leikin parhaiden pelaajien kokoonpanoja. Meitä on nyt mukana yli 18 000 pelaajaa. Kisat ovat kuitenkin niin alkuvaiheessa, että vielä voi lähteä mukaan.

Hankaliakin tilanteita voi tulla. Jos on ehdottomasti esimerkiksi Tanskan kannattaja, ei pidä ainakaan huomiseksi panna omaan joukkueeseensa hollantilaisia pelaajia, ettei tule skitsoa asetelmaa.

Näin tämä nyt menee 11.7. saakka. Jos ei telkkarista tule peliä, analysoidaan tilanteita muuten ja tehdään pelaajavalintoja. Välillä tosin pitää ehtiä käydä torikahvilassa keräämässä asiantuntijavihjeitä entisiltä Reippaan ja Kyykän pelaajilta.

kari.naskinen@gmail.com

torstai 10. kesäkuuta 2010

Odotamme edes anteeksipyyntöä

Kuva on uudesta Täällä Pohjantähden alla -elokuvasta. Siinä porvarien valkokaartilaiset teloittavat punikkeja. Tämä oli voittajien tapa. Punaisia vasemmistolaisia teloitettiin muissa kuin taistelutilanteissa lähes 7500. Näin meneteltiin Lahdessakin. Hans Kalmin joukkojen ollessa vartijoina Hennalan vankileirillä ammuttiin noin 500 punaista, joukossa myös paljon naisia. Kalm oli suojeluskuntien Pohjois-Hämeen 1. pataljoonan komentaja, jonka joukot syyllistyivät moniin joukkomurhiin Lahden lisäksi mm. Harmoisten kylässä Padasjoella.

Kansalaissodan sovittamattomat rikokset on taas nostettu esiin, kun kirjailija Leena Lander on palannut asiaan todellisuuspohjaisessa romaanissaan Liekin lapset (Siltala, 2010). Se avaa uusia näkökulmia varsinkin koston kevääseen 1918. Leena Lander kysyy, miksi vuoden 1918 murhia ei ole haluttu tutkia, vaikka niistä on saatavilla uutta tietoa. Kyllikki Saaren, Bodom-järven ja Heinäveden murhia pyritään kyllä selvittämään, mutta Suomen historian suurinta joukko- ja sarjamurhaa ei mitenkään.

Vuoden 1918 tapahtumat alkoivat kansalaisten kapinasta, täysin laillisesta. Se tulkittiin myös kukistetun laillisesti, joten kukaan ei saanut tuomiota laittomuuksista valkoisten puolella. Sen sijaan kapinallisille langetettiin valtiopetoksesta useita kuolemantuomioita, joita tosin muutettiin myös vankeudeksi.

Mutta ne murhat taistelutilanteiden ulkopuolella ja taistelujen kokonaan jo lakattuakin. Nekin katsottiin laillisiksi. Noista tapahtumista on vastikään julkaissut kirjan myös Jokioisissa asuva Unto Kiiskinen: Orpojen vuosi. Siinä on paljon lainauksia valkoisten laatimista kuulustelupöytäkirjoista. Niistä käy ilmi, että teloitusten syyksi riitti punaisiin kuulumisen lisäksi esimerkiksi ”suunsoitto”, ”tarpeettomuus yhteiskunnalle”, ”vähämielisyys” ja ”huliganismi”. Tapahtui samanlainen etninen puhdistus, jollaisesta Sofi Oksanen on kertonut Viron lähihistoriasta.

Punaisten sukulaisiakin ammuttiin, esimerkiksi kokonaisia veljessarjoja ja myös siskoja. Isoisäni Juhana Naskisen ja hänen veljensä Edvard Naskisen valkoiset hakivat kotoa ja teloittivat 27.4.1918 Viipurin maalaiskunnassa.

Leena Landerin romaanissa kysytään oikeustieteen tohtori Jukka Kekkoselta, voisiko vuoden 1918 henkirikoksia vieläkin määrätä tutkittaviksi. ”On vahvoja perusteita ajatella, että juuri näin voisi tehdä”, vastaa Kekkonen. Murha rikoksena ei vanhene koskaan. Mutta vaikka ei tutkitakaan, on syyllinen kevään 1918 murhiin joka tapauksessa Mannerheimin lahtarijoukkio, jonka suora jatke nyky-Suomessa on porvaristo ja sen edunvalvoja Kansallinen Kokoomus. Sen tehtävä olisi edes nöyrtyä anteeksipyyntöön meiltä murhattujen jälkeläisiltä.

kari.naskinen@gmail.com

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Corleone, Berlusconi

Tositapahtumiin perustuvan tv-sarjan Corleonen viimeisessä jaksossa tänä iltana murhataan italialainen tutkintatuomari Giovanni Falcone, joka oli erikoistunut Sisilian mafian rikosten selvittämiseen. Tämä tapahtui 1992, kun Falcone oli moottoritiellä matkalla Palermon lentokentältä kaupungin keskustaan. Tienvierustaan kaivettu 350 kilon dynamiittipanos räjäytettiin, kun Falconea kuljettanut panssaroitu Fiat Croma ajoi sen kohdalta. Kaksi kuukautta myöhemmiin mafia tappoi autopommilla Palermossa tutkijatuomari Paolo Borselllinon. Palermon lentokenttä tunnetaan nykyään myös Falcone-Borsellinon lentokenttänä, kunnianosoituksena heille. Palermolaisen kuvanveistäjä Tommaso Geracin luoma muistomerkki heistä löytyy myös lentokentän alueelta.

Tv-sarjan päähenkilö on mafiapomo Salvatore "Totò" Riina. Hänet pidätettiin 1993 ja tuomittiin elinkautiseen yli sadasta murhasta. Riinalta takavarikoitiin yli sata miljoonaa dollaria, lienee vain pieni osa hänen omaisuudestaan. Rikollisuransa aikana Riinan uskotaan antaneen käskyt lähes tuhannen ihmisen murhaan, mukaanlukien Falcone ja Borsellino. (Kuvassa oikea Salvatore Riina).

Italialainen Corleone-sarja panee mafian oikeisiin raameihin, toisin kuin Francis Ford Coppolan sinänsä hienot Kummisetä-elokuvat. Tv-sarja kuvaa kaunistelematta sitä kauheaa 130 vuotta kestänyttä ja edelleen jatkuvaa Sisilian mafian historiaa, johon ovat oleellisina osina kuuluneet myös monet johtavat poliitikot, varsinkin kristillisdemokraatit, poliisi- ja oikeuslaitosten monet korkeat edustajat, Vatikaani ja vapaamuurarit. Coppolan elokuvat sen sijaan ovat romantisoituja seikkailutarinoita, joista kriitikot Italiassa ovat sanoneet, että ne ovat ”amerikanitalialaisiin gangstereihin liittyvien latteuksien kiteytyksiä”.

Tunnetuin mafiayhteyksistä syytetty poliitikko on ollut pitkäaikainen pääministeri Giulio Andreotti. Vuonna 2002 hänet tuomittiin mafiasyytteitä julkistaneen toimittajan Mino Pecorellin murhan tilaamisesta 24 vuoden vankeuteen, mutta vapautettiin seuraavana vuonna korkeimmassa oikeudessa. Cosa Nostran piirissä Giulio-setänä tunnettu Andreotti oli hyvä kaveri myös Riinan kanssa. Mafiayhteyksistään tunnettiin myös entinen Euroopan parlamentin jäsen Salvo Lima.

Äskettäin televisiosta tullut dokumenttielokuva paljasti myös Silvio Berlusconilla olevan läheiset kontaktit mafiaan. Tämä käy ilmi myös Sisilian mafian historiateoksesta, jonka on kirjoittanut englantilainen historioitsija John Dickie (Cosa Nostra, Ajatus 2009). Vuodesta 1994 lähtien on Cosa Nostra ohjannut väkeään tukemaan Berlusconin Forza Italia -puoluetta. Berlusconin ”ylihovimestarina” on toiminut Marcello Dell´Utri, joka kuuluu sisilialaiseen Porta Nuovan mafiaperheeseen.

Vaikka mafian valta ei tänä päivänä ole yhtä iso kuin vielä 20 vuotta sitten, on se silti kova tekijä edelleen. Sen liiketoiminta käsittää nykyisin huume- ja asekauppaa, uhkapelejä, koronkiskontaa, ihmiskauppaa ja prostituutiota sekä rahanpesua. Laittomia suojelurahojakin mafia perii edelleen.

Kummisetiä ja tv-sarja Sopranosia parempi elokuva on myös Matteo Garronen ohjaama Gomorra. Sen kuvaa Napolin seudun mafiaa tylysti, sankareita elokuvassa ei ole, ja koko elokuva vaikuttaa mieluummin dokumentilta, vaikka se näytelty onkin. Elokuva perustuu toimittaja-kirjailija Roberto Savianon kirjaan Gomorra, Mafian valtakunta (WSOY, 2008). Nimenä Gomorra tarkoittaa mafiajärjestö Camorraa ja viittaa samalla Vanhan testamentin syntiseen kaupunkiin. Savianon dokumenttiromaani kertoo globaalin rikollisuuden arkipäivästä, murhista, huumekaupasta, mafiaorganisaatioiden verisistä valtataisteluista ja piraattibisneksestä, mikä ulottuu Suomeen asti.

kari.naskinen@gmail.com

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Messuyhtiö joko kaatuu tai kaatuu veronmaksajien niskaan

Lahden kaupunginvaltuusto päättää 14.6. Lahden Messut Oy:n kohtalosta. Taas kerran pyytää yksityinen elinkeinoelämä veronmaksajia apuun, kun sen bisnekset menevät perseelleen. Jos valtuusto ei päätä avunannosta, tekee Lahden Messut Oy konkurssin.

Jo nyt kaupunki kantaa Lahti-hallin rakentamiseen liittyvät miljoonariskit antamansa takauksen perusteella. Nyt kaupungin pitäisi lisäksi mennä messuyhtiön enemmistöomistajaksi ostamalla yhtiön osakkeita yli 200 000 eurolla.

Lahden Messut Oy on aikoinaan ilmoittanut kaupungille kirjallisesti, että yhtiön hallitus esittää yhtiökokoukselle osakepääoman korotusta suunnattuna osakeantina, jossa huomioidaan Lahden liike-elämän merkittävät tahot ja nykyiset omistajat. Näin olisi jo pitänyt tapahtua, mutta Lahden liike-elämästä ei ole kuulunut pihaustakaan. Kurkku suorana yritysjohtajat huutavat poliitikoille, että messutoiminta on tärkeätä Lahdelle, mutta itse ne eivät pane tikkua ristiin.

Kaupungin tarkastuslautakunta onkin todennut, että Lahden Messut Oy:n osakepääoman korottamista koskeneen ilmoituksen tosiasiallisena tarkoituksena oli vaikuttaa valtuutettujen käyttäytymiseen Lahti-hallin rakentamista varten tarvittavaan takauspäätökseen. Päätös tehtiin valtuustossa äänin 30 - 29. Tästä huijauksesta tarkastuslautakunta on sanonut, että osakepääoman korottamista koskevalla lupauksella oli todennäköisesti vaikutusta päätöksentekoon etenkin, kun asian valmistelu ja päätöksenteko tehtiin kiireellisellä aikataululla.

”Voidaan perustellusti esittää kysymys, miten realistisia Lahden Messut Oy:n valtuustolle keväällä 2006 esittämät lupaukset ovat olleet. Onko ylipäätään realistista uskoa, että tulevina vuosina yhtiöllä on varaa maksaa nykyistä korkeampaa vuokraa kaupungille. Lahden Messut Oy esittää tietysti asiat oman edun kannalta parhaasta näkökulmasta, mutta kaupungin virkamiesten vastuulla on, että asioiden valmistelussa huomioidaan myös päätösehdotuksen kannalta kielteiset seikat ja ettei sinisilmäisesti tukeuduta yksinomaan edunsaajan itsensä esittämiin tietoihin”, sanoo tarkastuslautakunta arviointikertomuksessaan.

Mikä on realismi nyt? Viime vuonna messuyhtiö teki tappiota 242 000 euroa, eikä tietenkään pystynyt maksamaan hallivuokriaan kaupungille. Nyt sitten veronmaksajien pitää hypätä auttamaan. Missä on se aina itseään kehuva Lahden liike-elämä, Esa, Hämeenmaa, Isku, Kemppi, Koiviston Auto, Luhta, Oilon, Oululainen, Stala, Kauppakamari, Teollisuusseura, Yrittäjät ry? Perkele kun toivoisi valtuuston panevan nyt hanttiin.

Samalla tavalla tulee mieleen MM-kisojen hakeminen. Yritysmaailma toitottaa, että kisat olisi hyvä saada, koska ne lisäävät kaupankäyntiä Lahdessa. Ei yritysmaailma kuitenkaan osallistu hakukustannuksiin, vain meidän veronmaksajien on hoidettava homma. Onneksi kisoja ei tälläkään kertaa saatu.

kari.naskinen@gmail.com

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Demareilla uudenlainen ryhti ja rytmi

Eurooppalaiset äänestäjät eivät hyväksyneet Kuunkuivaajien väitettä, että työlki ellää mut kaupal rikastuu. Työllä eivät kaikki voi elää, koska sitä ei ole tarpeeksi. Työttömiä Suomessa on 300 000, ja siksi Suomi äänestettiin valehtelun takia ulos Euroviisujen finaalista.

Kreikka sen sijaan äänestettiin finaaliin, koska sen laulussa sanottiin totuus: ”Menneet unohdetaan ja aloitetaan alusta” [toisten rahoilla].

Demarien puoluekokouksessakin laulettiin. Kuultiin Jaakko Tepon Työttömän laulu, jossa kuvataan köyhyyttä: ”Maha mennee tyhjäks kertapierasulla”. Matti Vanhasen mielestä köyhyys onkin niin paha asia, että se olisi kriminalisoitava. Tästä seuraa Vanhasen logiikan mukaan, että jos antaa euron kerjäläisen pahvikuppiin, syyllistyy kanssarikollisuuteen. Ainoa laillinen kerjäämisen muoto on, kun kepu kerjää vaalirahoitusta.

Jatkovärssy Jaakko Tepon laulussa oli osoitettu nykyiselle hallitukselle: ”Elekee tehkö mittää, nii ei tuu virheitä”.

Tämän jutun alussa on kuva patsaasta, joka on Joensuun kaupungintalon puistossa. Sen lahjoitti Joensuulle Suomen kansan ryhtiliike ry. sen jälkeen, kun kaupunki oli voittanut valtakunnallisen käytöskilpailun kolmannen kerran vuonna 1957. SDP:n oma ryhtiliike näkyi puoluekokouksessa.

Ensimmäisen kokouspäivän puheenjohtajana toiminut Matti Puhakka sanoi, että valo tulee idästä. Siksi oli hyvä pitää kokous juuri Joensuussa, kun hyväksyttiin tulevaisuusasiakirja ”Varjosta valoon”. Myös Jutta Urpilaisen puoliso Juha Mustonen tulee idästä.

Uudenlaista ryhtiä ja rytmiä on nyt myös puolueen johdossa. Jutta Urpilainen on kahden vuoden pj-kokemuksensa jälkeen valmis viemään puolueen vaalivoittoon, ja tämän varmistamiseksi hän on vahvistanut puolueen johtoa.

”Olemme ottaneet käyttöön uudenlaisen tiimijohtajuuden. Puolue ja eduskuntaryhmä ovat molemmat kansanliikkeen ilmentymiä. Ne ovat samaa joukkuetta, joita on johdettava yhtenä tiiminä samaan suuntaan. Tiimijohtajuuteen kuuluu myös yhteispeli EU-politiikassa eduskunta- ja europarlamenttiryhmien välillä. Tämän yhteistyön tiivistämisestä on myös sovittu”, sanoi Jutta Urpilainen.

Yhtenä kokousiltana kävin katsomassa pesäpallo-ottelun Joensuu - Kouvola. Joensuu hävisi, sillä se pelasi vanhanaikaisesti, luotti vain yhteen kärkimieheen, Juho Määttälään. Kouvolalla oli kolmen kärjen taktiikka: varsinaisen kärkimiehen Sami Karjalan lisäksi voitiin panna asialle Saku Kapanen tai vielä kolmantena vaihtoehtona jokerietenijä Tommi Mäentausta.

Demareillakin on nyt kolmen kärjen taktiikka. Jutta Urpilaisen ja Eero Heinäluoman lähimpänä tukena on puoluesihteeri Mikael Jungner, joka ottaa selvästi näkyvämmän roolin kuin edeltäjänsä Ari Korhonen.

Jungner sanoi, että järjestökone on Korhosen jäljiltä hyvässä kunnossa, mutta hänen tehtävänsä on tuoda mukaan ripaus intohimoa ja rohkeutta. Jungnerin yksi tehtävä on innostaa demareita. Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko on jäsenkirjademarien äänestysprosentti vaaleissa. Tätä prosenttilukua on pystyttävä nostamaan.

Yksi asia Jungneriin liittyen on, että jos demarit nousevat hallituspuolueeksi, valitaan Jungner seuraavaan hallitukseen ministeriksi, mistä taas seuraa, että uusi puoluesihteeri on valittava jo kesällä 2011.

Omiin tehtäviini puoluekokouksessa kuului pesäpallovaliokunnan ohella misuvaliokunnan vetäminen (asiantuntija-avustajina Kari Lempinen ja Jouko Pylväs). Misuvaliokunnan loppumietinnöksi muodostui:

1. Maria Jungner
2. Maria Guzenina
3. Jutta Urpilainen
4. Sirkku Hildén
5. Susanna Huovinen
6. Saara Karhu
7. Anja Backman
8. Nesrin Can-Kurtakko
9. Maarit Feldt-Ranta
10. Satu Koskela

kari.naskinen@gmail.com