lauantai 15. tammikuuta 2011

Uusi Vares on hyvä!

Älkää uskoko elokuvataidearvostelijoita, jotka ovat kirjoittaneet, että uusi Vares-elokuva on huonompi kuin kaksi aikaisempaa Varesta. Vares – Pahan suudelma on täysin kansainvälistä tasoa oleva rikoselokuva. Tämän saman kategorian ruotsalaisia elokuvia ja tv-sarjoja on viime vuosina totuttu kehumaan, ja uusi Vares kuuluu samaan sarjaan. On kulttuuripääkaupunki Turulle kunniaksi, että se saa olla tämän jämäkän jännärin maisemana.

Kaksi ensimmäistä Vares-leffaa ohjasi enemmänkin huumorimiehenä kunnostautunut Aleksi Mäkelä. Hänen näkemyksensä esimerkiksi tappamisesta on sellainen, että tilanteessa voi olla myös katsomoa ilahduttavaa huumoria! On rikos- ja poliisielokuvien ystävien onni, että Solar Films on vaihtanut ohjaajaksi suomenruotsalaisen Anders Engströmin, Lontoon kansainvälisestä filmikoulusta valmistuneen ammattimiehen. Hän ohjaa myös viisi seuraavaa Varesta, joista Kaidan tien kulkija tulee ensi-iltaan elokuussa.

Engströmin ote on jäntevä. Eikä hän mikään uusi tekijä olekaan. Tätä ennen hän on ohjannut Ruotsissa mm. kolme Wallander-elokuvaa sekä useita jaksoja tv-sarjoista Anna Holt ja Varustamo. Suomessa tämä 47-vuotias ohjaaja tunnetaan lähinnä tv-sarjoista Isabella ja varsinkin Headhunters, joka on 2000-luvun paras kotimainen tv-sarja.

Engström on ohjaaja, jonka työn jälki on johdonmukaisen sujuvaa. Helsingin Sanomien arvostelussa sanottiin Pahuuden suudelmasta kielteisenä piirteenä, että se keskittyy juoneen ja rikokseen. Voi herranpieksut. Hyvän juonen takia rikoselokuvia katsotaan. Dostojevskit ja sillanpäät ovat toisenlaisia ihmisiä tai toisenlaisia ajanvietetilanteita varten. Reijo Mäen dekkarit sen sijaan ovat puhdasoppista kioskikirjallisuutta, mikä lajityyppinä on oma itsensä, turha sitä on verrata Nobel-kirjailijoiden 600-sivuisiin postmodernin dekadenssin prefilosofisiin tutkielmiin.

Taidehienohelmojen mielestä elokuvan henkilöille ei synny karaktäärejä [luonnetta, ominaislaatua]. Huonoja rikoselokuvia ovat kuitenkin nimenomaan sellaiset, joissa käydään kyllästyttävästi läpi rikosetsivien perhe- ja alkoholiongelmia. Siinä sitä on sitten karaktääriä, kun jepari valittaa työtoverilleen, että muija ei tykkää sen ryyppäämisestä.

Mäen kioskikirjat ovat hyvä pohja elokuvakäsikirjoittajille. Niistä saa syntymään tarinan, joka puolessatoista tunnissa etenee alusta maaliinsa tiukassa rytmissä. Engströmin Vareksessakaan ei juuri turhia kuvia ole – eivät edes ne kauniit ilmakuvat Turusta, joka esiintyy edukseen enemmän kuin ansaitsisi.

Antti Reini (kuva) Jussi Vareksena on hyvä, parempi kuin huumori-Vareksissa esiintynyt Juha Veijonen. Sitä näissä rikoselokuvissa vain ihmettelee, että miksi poliisit ja yksityisetsivät ovat aina sellaisia resupekkoja, parta ajamatta, vaatteet rypyssä ja edellisestä suihkussakäynnistä mennyt kuukausi. Ei Reini ole yhtään bogartimpi sen takia, että on kurjan näköinen.

Joka tapauksessa: tämä Vares on sitä lajia, että kelpaa maailmallekin. Lisäksi plussaa siitä, että väkivallalla ja seksillä ei nautiskella.

kari.naskinen@gmail.com