keskiviikko 17. elokuuta 2011

Cherbourgin sateenvarjot 2

Kuka aivokääpiö on pannut ranskalaisen Potiche-elokuvan suomenkieliseksi nimeksi Aivovaimo? On ensinnäkin hölmö sana, ja toisekseen elokuvassa ei puhuta aivoista mitään, mutta monta kertaa edustusvaimosta, mikä onkin potiche-sanan merkitys Ranskassa. Näin tämä harmillisesti toimii yleisemminkin; jos elokuvan nimen suora suomennos olisi vaikkapa ”Kohtalokas aamupäivä”, niin Suomessa elokuvan nimeksi tulee esimerkiksi ”Verta ja suolenpätkiä aamupäivällä”.

Potiche on kuin jatko-osa Cherbourgin sateenvarjoille (1964), jonka pääosassa oli 21-vuotias Catherine Deneuve. Nyt 67-vuotiaana hän esittää isältään perimänsä sateenvarjotehtaan omistajaa, ja kyllä Catherine pari laulua tässäkin elokuvassa lurauttaa. Francois Ozonin ohjaaman komedian tapahtumakaupunkia ei mainita, mutta kai se Cherbourg on. Kerran minäkin ajoin Pariisista junalla Cherbourgiin vartavasten ostaakseni sieltä sateenvarjon, mutta kymmenkunta kauppaa kierrettyäni totesin, että Cherbourgissa ei sateenvarjoja myydä. Sen elokuvasta tutun huoltoaseman sen sijaan löysin.

Potichessa Catherine Deneuve esittää kotirouvaa, jonka aviomies johtaa suvun omistamaa tehdasta. Sitten syntyy lakko ja samalla toimitusjohtaja joutuu pitkälle sairauslomalle. Johtajan edustusrouva ottaa tehtaan johdettavakseen. Tukea hän saa kaupungin pormestarilta, jota esittää hirvittävästi lihonut Gerard Depardieu (oli 15-vuotias, kun Cherbourgin sateenvarjot tuli ensi-iltaan).

Elokuvan edetessä paljastuu, että edustusrouvalla on nuoruudessaan ollut myös seksiseikkailuja, kuten on ollut myös Catherine Deneuvella. Hänellä on kaksi lasta: Christian Vadim (47) suhteesta Roger Vadimiin ja Chiara Mastroianni (40) nelivuotisesta suhteesta Marcello Mastroianniin. Naimisissa Catherine Deneuve oli 1965-72 brittiläisen valokuvaajan David Baileyn kanssa.

Elokuvassa on myös kohtaus, joka tuo mieleen Matti Vanhasen: Depardieu jättää Deneuven yksinäiselle levähdysalueelle ja kurvaa Renaultillaan tiehensä. Vanhasella oli Toyota ja kyydistä sai jäädä Susan Kuronen.

Potiche on kiva pieni elokuva. Catherine Deneuve hallitsee sitä alusta loppuun. Ei Potiche kuitenkaan jää elokuvan historiaan sillä tavoin kuin kauniin näyttelijän nuoruudentyöt Jacques Demyn ja Francois Truffautin kanssa.

kari.naskinen@gmail.com