perjantai 17. helmikuuta 2012

Pirkko Saision Syvin kerros Lahden kaupunginteatterissa

Vaadin Pirkko Saisiolta allekirjoitusta. Jos en heti saa, minulla on kyllä aikaa odottaa. Pirkko Saisio ehkä luulee, että en jaksa odottaa, kun aika kuluu. Hän ei kuitenkaan tiedä, ettei aika kulu. Ei sellainen voi kulua, jota on vaikka kuinka paljon. Aika vain on, eikä se mihinkään kulu. Eikä aika edes muutu. Russarö -15, ohutta alapilveä, Kuuskajaskari 100. Voin odottaa. Mukanani minulla ei ole jääpalakonetta, mutta Pirkko Saisio varmaankin luulee, että tarkoitan jääkonetta, koska olen jääkiekkomiehiä. Jääkoneella ei kuitenkaan tehdä jääpaloja, mutta silti jääkone on hyödyllisempi kuin jääpalakone. Zamboni.

En ole koskaan televisiosta katsonut kokkiohjelmia, mutta koska Pirkko Saisio nyt kertoo merikrotista, katson seuraavan kerran. WWF ei hyvällä katso. Veren tahrimana vesi siellä velloi, kuumaa hurmetta kinahmi kiehui, lampi lainehti haavojen hikeä. Kuolemaa tekevä kätkeytyi suolle, ilotta pakana antoi sielunsa hetteikön helmassa helvetin nieluun. Beowulfin mainetta kuuluttivat kaikki.

Kadonneita sanoja etsimässä. Skarabee ja Toyota, kumpi on kovempi? Jaksan odottaa, mitä Pirkko Saisio sanoo, ja milloin allekirjoittaa ja myöntää, että Syvin kerros ei ole yhtä hyvä kuin Kirsikkapuisto. En silti ole Pirkko Saision prinssi. Liitteeksi allekirjoitettuun asiakirjaan voi joka tapauksessa panna, että jos kuuntelee Sibeliuksen sinfoniat viiteen kertaan ja Mozartit kertaalleen läpi, niin niiden jälkeen avaa Ligeti aivan uuden maailman. Pirkko Saisio osaa avata, vaikka en osaakaan sisään mennä. Ensi viikolla taas Tehdas. Laura Murtomaasta en vielä paljon tiedä, mutta etsin Youtubesta.


kari.naskinen@gmail.com