”Liberté, fraternité, elettricità”, laulaa sähkömies Michelangelo Kimmo Hakolan oopperassa La Fenice. Vapaus,
veljeys, sähkö. Ranskan tasavallan tunnuslauseessa oleva tasa-arvo on vaihtunut
sähköön, ja yhtä hyvin Hakola olisi voinut hypätä suoraan internettiin.
Puolalainen sosiologi ja yhteiskuntakriitikko Zygmunt Bauman on sanonut, että digitaalinen viestintä on tehnyt informaation paljaaksi ja että ”silmiemme edessä aukeaa nyt uudenlainen vallan ja universaalien ihmisoikeuksien topografia”. (Voima 5-6/2012
Näinhän tämä on. Internet ja varsinkin siinä toimiva sosiaalinen media tarjoaa ihmisille nopean, yksinkertaisen ja halvan tavan sekä itse toimia että seurata asioita. Demokraattisen järjestelmän kannalta on hyväksi, että asioita tulee julki mahdollisimman paljon. Wikileaks-paljastukset ja Suomen eläinaktivistien ”sikavideot” ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten poliittisen eliitin kabinettipäätökset ja muu suhmurointi ovat armottomalla tavalla tulleet esille, joskin vasta jälkikäteen.
Vallanpitäjien on nykyisin oltava tarkempia ja koko ajan varuillaan siitä, että joku voi vuotaa.
Yhdysvaltain ulkoministeriössä toiminut Jared Cohen on kuvaillut Facebookia yhdeksi orgaanisimmista demokratian välineistä, joita koskaan on ollut. Sama koskee Twitteriä, ja on näitä jo muitakin vastaavanlaisia.
Suomessa tätä sähköistä demokratiaa on viime aikoina edistetty sillä, että julkisten viranomaisten tietokantoja on ryhdytty avaamaan yleisölle. Maanmittauslaitos avasi kartta-aineistonsa yleiseen, maksuttomaan käyttöön viime keväänä ja seuraavaksi Ilmatieteenlaitos vapauttaa reaaliaikaiset sää-, salama- ja tutkatietonsa kaikkien selattaviksi.
Maan hallituksen ensi vuoden talousarviossakin otetaan kantaa julkisten tietovarantojen maksuttoman käytön puolesta. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen pyytämä tietovarantojen avaamista koskeva selvitys tehdään ensi vuoden alussa. Kysymys on tässä tapauksessa myös rahasta, sillä nykyinen tietojen panttaaminen tulee kalliiksi. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehitysjohtaja Jyrki Kasvi sanoi Demokraatti-lehden haastattelussa (21.8.2012), että kun eri viranomaisilla ei ole mahdollisuuksia päästä toistensa tietoihin, ne joutuvat hankkimaan samoja tietoja mutkan kautta ja maksavat siitä. EU:n selvityksen mukaan tällaisen toiminnan suorat menetykset ovat miljardiluokkaa.
Avoin ministeriö -hanke puolestaan tarjoaa kansalaisille avointa palvelua lakialoitteiden tekemiseksi. Tänä vuonna on tullut voimaan laki, mikä mahdollistaa kansalaislakialoitteen tekemisen, jos tekijöitä on vähintään 50 000. Eduskunnan on tällainen lakialoite käsiteltävä. Hanke odottaa vielä liikenne- ja viestintäministeriön hyväksyntää. Jos hyväksyntä tällaiselle sähköisesti allekirjoitettavalle aloitesysteemille tulee, voivat kansalaiset ohittaa viranomaiset, poliitikot ja etujärjestöt yhteiskunnallisessa toiminnassa.
Demokratiaa edistää sekin, että voi julkaista verkkolehtiä, kun ei ole varaa painetun paperilehden tekemiseen. Ainoa laajalle leviävä vaihtoehtolehti on enää Voima, jota julkaisee Voima Kustannus Oy (osakkaat Rosebud Books, Suomen rauhanpuolustajat, Luonto-liitto, Maan ystävät, Heikki Hiilamo).
Suomen sanomalehdistö on jo 95-prosenttisesti porvariston hallussa, mutta netissä pystyvät vasemmistolaisetkin tuomaan kantojaan esiin.
On tällä nettidemokratialla tietenkin toinenkin puolensa, kuten Bauman kirjoittaa: ”Valvonta sosiaalisen median kautta on tehokasta, koska valvonnan kohteet ja uhrit niin auliisti antautuvat yhteistyöhön.” Tälläkin hetkellä internet auttaa kapinallisia taistelussa hallituksia vastaan, mutta toisaalta hallitusten on nyt helpompi tunnistaa toisinajattelijat.
(Tämä juttu on aiemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, joka tänä vuonna tuli painetun Viikko-Hämeen tilalle.)
kari.naskinen@gmail.com
Puolalainen sosiologi ja yhteiskuntakriitikko Zygmunt Bauman on sanonut, että digitaalinen viestintä on tehnyt informaation paljaaksi ja että ”silmiemme edessä aukeaa nyt uudenlainen vallan ja universaalien ihmisoikeuksien topografia”. (Voima 5-6/2012
Näinhän tämä on. Internet ja varsinkin siinä toimiva sosiaalinen media tarjoaa ihmisille nopean, yksinkertaisen ja halvan tavan sekä itse toimia että seurata asioita. Demokraattisen järjestelmän kannalta on hyväksi, että asioita tulee julki mahdollisimman paljon. Wikileaks-paljastukset ja Suomen eläinaktivistien ”sikavideot” ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten poliittisen eliitin kabinettipäätökset ja muu suhmurointi ovat armottomalla tavalla tulleet esille, joskin vasta jälkikäteen.
Vallanpitäjien on nykyisin oltava tarkempia ja koko ajan varuillaan siitä, että joku voi vuotaa.
Yhdysvaltain ulkoministeriössä toiminut Jared Cohen on kuvaillut Facebookia yhdeksi orgaanisimmista demokratian välineistä, joita koskaan on ollut. Sama koskee Twitteriä, ja on näitä jo muitakin vastaavanlaisia.
Suomessa tätä sähköistä demokratiaa on viime aikoina edistetty sillä, että julkisten viranomaisten tietokantoja on ryhdytty avaamaan yleisölle. Maanmittauslaitos avasi kartta-aineistonsa yleiseen, maksuttomaan käyttöön viime keväänä ja seuraavaksi Ilmatieteenlaitos vapauttaa reaaliaikaiset sää-, salama- ja tutkatietonsa kaikkien selattaviksi.
Maan hallituksen ensi vuoden talousarviossakin otetaan kantaa julkisten tietovarantojen maksuttoman käytön puolesta. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen pyytämä tietovarantojen avaamista koskeva selvitys tehdään ensi vuoden alussa. Kysymys on tässä tapauksessa myös rahasta, sillä nykyinen tietojen panttaaminen tulee kalliiksi. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehitysjohtaja Jyrki Kasvi sanoi Demokraatti-lehden haastattelussa (21.8.2012), että kun eri viranomaisilla ei ole mahdollisuuksia päästä toistensa tietoihin, ne joutuvat hankkimaan samoja tietoja mutkan kautta ja maksavat siitä. EU:n selvityksen mukaan tällaisen toiminnan suorat menetykset ovat miljardiluokkaa.
Avoin ministeriö -hanke puolestaan tarjoaa kansalaisille avointa palvelua lakialoitteiden tekemiseksi. Tänä vuonna on tullut voimaan laki, mikä mahdollistaa kansalaislakialoitteen tekemisen, jos tekijöitä on vähintään 50 000. Eduskunnan on tällainen lakialoite käsiteltävä. Hanke odottaa vielä liikenne- ja viestintäministeriön hyväksyntää. Jos hyväksyntä tällaiselle sähköisesti allekirjoitettavalle aloitesysteemille tulee, voivat kansalaiset ohittaa viranomaiset, poliitikot ja etujärjestöt yhteiskunnallisessa toiminnassa.
Demokratiaa edistää sekin, että voi julkaista verkkolehtiä, kun ei ole varaa painetun paperilehden tekemiseen. Ainoa laajalle leviävä vaihtoehtolehti on enää Voima, jota julkaisee Voima Kustannus Oy (osakkaat Rosebud Books, Suomen rauhanpuolustajat, Luonto-liitto, Maan ystävät, Heikki Hiilamo).
Suomen sanomalehdistö on jo 95-prosenttisesti porvariston hallussa, mutta netissä pystyvät vasemmistolaisetkin tuomaan kantojaan esiin.
On tällä nettidemokratialla tietenkin toinenkin puolensa, kuten Bauman kirjoittaa: ”Valvonta sosiaalisen median kautta on tehokasta, koska valvonnan kohteet ja uhrit niin auliisti antautuvat yhteistyöhön.” Tälläkin hetkellä internet auttaa kapinallisia taistelussa hallituksia vastaan, mutta toisaalta hallitusten on nyt helpompi tunnistaa toisinajattelijat.
(Tämä juttu on aiemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, joka tänä vuonna tuli painetun Viikko-Hämeen tilalle.)
kari.naskinen@gmail.com
