maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pedofiilin leima, aiheetonkin, pysyy lopun ikää


Tanskalaisessa Jahti-elokuvassa päiväkodissa työskentelevää Lucasta syytetään pedofiliasta, kun päiväkodissa olevan Klara-tytön mielikuvitusjuttu lähtee liikkeelle. On vain tytön kummalliset jutut ja miehen sana. Tilanne on karmea – "eiväthän lapset koskaan valehtele".

Thomas Vinterbergin
elokuva on ilkeää katsottavaa. Mitään ei ole tapahtunut, mutta Lucas ei tietenkään millään pysty osoittamaan tytön höpötyksiä aiheettomiksi. Tilannetta kärjistää vielä se, että tyttö on lähinaapurissa asuvan, Lucaksen parhaan kaverin tytär, jonka kanssa Lucas aina välillä kävelee yhtä matkaa päiväkotiin. Entistä vaikeammaksi ahdistus muuttuu, kun päiväkodin muut lapset alkavat myös puhua samansuuntaisia juttuja Klaran kanssa. Sekin vielä, että Lucas on äskettäin eronnut, joten ajatellaan, että kyllähän tuollainen yksinäinen mies seksintarpeensa tyydyttää vaikka millä tavalla.


Lucas asuu omakotialueella, jossa kaikki tuntevat toisensa. Nyt yhteisössä on pedofiiliksi leimattu sekopää. Lähikauppaankaan ei enää ole asiaa, eikä myöskään kaveriporukan metsästysreissuille. Eivätkä kaveritkaan enää jahtaa peuroja, vaan Lucasta, jonka roolin Mads Mikkelsen tekee hienosti.


Elokuvan aihe on siis hurja, mutta elokuvan ongelma on, että se on kovin yksinkertainen. Juoni on simppeli, ja kaikki tapahtumat ovat katsojan ennalta arvattavissa. Ainoa varsinainen viesti katsojalle on, että jos pedofiilin polttomerkin saa, se pysyy, tapahtuupa poliisitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä mitä vain. Jäljelle jää kuitenkin epäilys. Sellaisen hankalan johtopäätöksen elokuvasta voi myös tehdä, että miesten ei pidä koskaan olla missään tekemisissä vieraiden tai edes puolituttujen lasten kanssa.


kari.naskinen@gmail.com