torstai 9. huhtikuuta 2015

Isot kaupungit 2014: miinuksella vain Espoo, Tampere, Turku, Jyväskylä



Yhdentoista suurimman kaupungin tilinpäätöstiedoissa on myönteinen pohjaväre. Niiden mukaan taloudessa olisi tapahtunut lievä käänne parempaan. Tilikauden tulosta kertyi lähes 1,7 miljardia euroa, vaikka talousarvioissa oli varauduttu lähes 200 miljoonan euron miinusmerkkiseen tulokseen. Tulos oli miinuksella vain Espoossa, Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä. Tuloksen vahvistuminen ei kuitenkaan johtunut siitä, että kaupunkien taloudessa meni paremmin, vaan ennen muuta lain edellyttämistä liikelaitosten yhtiöittämisistä ja muista satunnaisista eristä. Yhtiöittämiset näkyvät tilastoissa parantuneina tuloksina, kasvaneina investointimenoina ja käyttöomaisuuden myyntituloina. Pelkästään Helsingissä ja Oulussa yhtiöittämiset heijastuvat merkittävästi koko kuntatalouden tilastoihin. Toinen peruste myönteisyyteen oli, että vuosi 2014 meni paremmin kuin talousarviota laadittaessa oli oletettu. Nämä tiedot ovat dosentti Heikki Helinin tilinpäätösraportista, minkä on julkaissut Helsingin kaupungin tietokeskus.

Kuusi suurta kaupunkia korottivat vuodelle 2014 veroprosenttiaan. Korotusten vaikutus oli 120 miljoonaa euroa. Verotulot kasvoivat edellisvuodesta 198 miljoonaa euroa. Tästä kunnan tuloveron osuus oli 60 miljoonaa euroa, yhteisöveron 92 miljoonaa euroa ja kiinteistöveron 46 miljoonaa euroa. Jos veroprosentteja ei olisi korotettu, tulovero olisi supistunut noin 40 miljoonaa euroa.

Vuosikatetta kertyi yhtensä 327 miljoonaa euroa enemmän kuin talousarvioissa oli arvioitu. Erosta lähes puolet muodostui Helsingissä. Vuosikate jäi kuitenkin 23 miljoonaa euroa pienemmäksi kuin 2013. Vaikka kaupungit tekivät tarkistuksia, poistoajat ovat edelleen investointien määrään verrattuna liian pienet. Tämän takia tunnusluku vuosikate prosenttia poistoista antaa liian myönteisen kuvan tulorahoituksen riittävyydestä. Vuosikate oli poistoja suurempi vain Lahdessa, Helsingissä ja Vantaalla.


Minkään kaupungin vuosikate ei riittänyt investointien omahankintamenon kattamiseen. Tunnusluku antaa harhaanjohtavan kuvan vuoden 2014 tilanteesta, koska yhtiöittämiset ovat lisänneet investointimenoja.

Toimintamenojen kasvun vertailuun liittyy monia varauksia. Organisaatiot ovat muuttuneet ja useat kaupungit ovat laskeneet lukuja poistamalla uudistusten vaikutuksen. Toimintamenojen muutosprosentit: Espoo +3,4, Tampere +2,8, Vantaa +2,5, Kouvola +2,4, Turku +2,2, Kuopio +2,1, Pori +1,2, Oulu +1,0, Helsinki +0,9, Jyväskylä +0,4, Lahti -0,8.

KUNTATALOUS HEIJASTELEE
VALTION PÄÄTÖKSIÄ


Heikki Helin kirjoittaa, että kuntien tulopohjaa on kavennettu ja tehtäviä lisätty heikoin laskelmin: ”Valtiovarainministeriö ei ole kyennyt pitämään ministeriöitä kurissa, vaan ne ovat voineet lisätä kuntien tehtäviä ja monissa tapauksissa hyvin alimitoitetuin kustannusarvioin.”

Kun valtiolla menee hyvin, pitäisi siitä jäädä jotain kunnillekin. Talouspoliittiseen keskusteluun kestävyysvaje tuli vuoden 2007 eduskuntavaalien edellä. Vaalikeskusteluissa esillä olivat kuitenkin puolueiden kiistat jakovaran koosta eikä suinkaan kestävyysvajeen taltuttamisesta. Toiveet eivät kuitenkaan toteutuneet ja bruttokansantuote supistui. Kansalle tarjottiin siitä huolimatta uusia palveluja ohjelman mukaan.

Kuntien talous on ollut yhtä alamäkiluistelua koko hallituskauden. Velkaantumisen taustalla ovat yleisen taloustilanteen heikkenemisen lisäksi valtion toimenpiteet. Vuonna 2000 kuntien velka oli 3,8 miljardia euroa, mutta 2013 jo 13,8 miljardia euroa.
Ennakkotieto vuoden 2014 lainakannasta on 14,8 miljardia euroa. Vastaavasti konsernivelkaa oli vuonna 2000 noin 12,7 miljardia, vuonna 2013 jo 32,3 miljardia euroa.

Valtio on tasapainottanut talouttaan kuntien kustannuksella. Valtio leikkasi kuntien veropohjaa 2000-luvun vaihteessa 0,8 miljardilla eurolla. 2000-luvulla kunnilta on jäänyt

tämän takia saamatta verotuloja enemmän kuin velka on kasvanut. Lisäksi kuntien menoja ovat kasvattaneet uudet tehtävät.

Kuntien menojen kasvu on ollut nopeampaa kuin tulojen kasvu. Tämä johtuu suureksi osaksi valtion kunnille asettamista uusista tehtävistä. Ongelma on tältä osin valtionhallinnossa. Valtio asettaa kunnille uusia tehtäviä ja leikkaa valtionosuuksia (nykyinen hallitus 1,5 miljardia euroa), keventää verotusta kuntien kustannuksella
(Lipposen hallitukset 0,8 miljardia euroa), asettaa kunnille uusia tehtäviä heikoin kustannusselvityksin tai lupaa palkankotuksia (2008) - ei kuntien talous voi tällaisessa myllerryksessä pysyä tasapainossa.

Velka on kasvanut, vaikka monissa kunnissa on toteutettu investointeja sellaisilla rahoitusratkaisuilla, jotka eivät lisää velkaa tilastoissa. Näin on tehty siitä huolimatta, että erilaiset elinkaari- ja vuokrausmallit tulevat omaa lainanottoa kalliimmiksi.

KRIISIKUNTAKRITEEREITÄ
OLISI KEHITETTÄVÄ


Tilastoja ja kriisikuntakriteereitä olisi Helinin mielestä kehitettävä niin, että velan lisäksi huomioitaisiin erilaiset vastuut. Nyt velan tilastollinen minimointi näyttää olevan keskeisessä asemassa. Isot kaupungit voivat paikata talouttaan myös tulouttamalla omilta liikelaitoksiltaan. Helsinki tuloutti vuosina 2000-13 noin 2,5 miljardia euroa. Lahti on tasapainottanut talouttaan Lahti Energialta saamillaan osingoilla. Samanlaisia järjestelyjä on tehty muissakin kaupungeissa, missä ne ovat olleet mahdollisia. Nyt liikelaitokset on muutettava yhtiöksi, mistä johtuen tuloutus tulee vähenemään.

Kuntien talouden vertailu on vaikeutunut, vaikka sitä on sanottu kehitettävän. Vuonna 2010 lukuja heilutteli pääkaupunkiseudun vesihuollon uudelleen organisointi. Vuoden 2014 lukujen tulkintaa vaikeuttavat monet yhtiöittämiset ja kaupat.

Kataisen hallitusohjelman kuntapolitiikan keskeinen tavoite oli turvata terveyden- ja vanhustenhuollon järjestämiseksi tarvittavat leveämmät hartiat. Se piti hoitua noin 70 vahvalla peruskunnalla. Kuntakokoa kasvattamalla piti saada lopetettua myös verokilpailun rampauttaneilla kaupunkiseuduilla kaavoituksessa tapahtuva kermankuorinta. Kolmanneksi tavoitteeksi mainittiin kuntien itsehallinnon ja lähidemokratian vahvistaminen. Hallituksen suunnitelmat eivät toteutuneet. Mitään nopeaa kuntien menojen vähenemistä ne tuskin olisivat saaneet aikaan.

Kuntakoon kasvattaminen ei myöskään ole mikään oikotie kuntien menojen vähenemiseen. Kuntien tulevaisuus näyttääkin hyvin epävarmalta.


”Kataisen - Stubbin hallitukset eivät ole kyenneet vähentämään kuntien tehtäviä merkittävästi. Ilmeisesti uusi hallitus tulee leikkaamaan valtionosuuksia, mikä siirtyy lopulta kuntalaisten maksettavaksi korotettuina kunnallisveroina. Jos valtionosuuksia ei leikata suoraan, leikkauksia voidaan tehdä muuttamalla lakia ja jättää tekemättä kustannustenjaon tarkistuksia ja indeksitarkistuksia”, kirjoittaa Helin.

kari.naskinen@gmail.com