tiistai 19. toukokuuta 2015

Hämäläinen pelkää aina alkua, mutta jos toimeen tartutaan…



Hämäläisten laulun viimeinen säkeistö päättyy empivään sanontaan: ”…jos toimeen tartutaan”. Uljaita on urhoja, on järkeä, on kuntoa, mutta sitten on se jos - jos toimeen tartutaan. Nyt ollaan kuitenkin Hämeen Heimoliitossa tartuttu toimeen niin, että kesällä aiotaan järjestää liiton 90-vuotisheimojuhlat. Jos onnistuu, ne pidetään Lopella 2.8.2015.

Hitaat hämäläiset ovat historiallisesti tuttu juttu. Vuonna 1917 julkaistussa kansakoulun maantiedon oppikirjassa sanottiin, että ”hämäläinen on varsinainen pellonvääntäjä, ja sepä hänestä onkin tehnyt jörön ja hitaan”. Hämäläinen pelkää alkua, mutta jos hän kerran johonkin toimeen ryhtyy, ”suorittaa hän sen loppuun saakka omantunnon tarkasti”, kuten kirjantekijä Hanna Favorin antaa tunnustuksen.


Hämäläinen on hidas myös puheissaan: ”Tehtyyn kysymykseen hän usein hakee kauan vastausta harkittuaan perin pohjin asian ydintä. Vieras voi silloin luulla, että hän kenties ei asiaa ymmärrä tahi tahtoo salata mielipiteensä.”


Heimoliiton juhlajulkaisussa Hämeen maakuntajohtaja Timo Reinakin käsittelee tätä hämäläisten hitautta, mutta löytää siitä myös hyviä puolia. Reina muistelee hattulalaisen filosofin Eero Ojasen sanoneen, että ”mitä hullummaksi maailman muutos menee, sitä kipeämmin tarvitaan mukaan myös jonkinlaista järkeä, siis hitautta”.


Zacharias Topelius
puolestaan kirjoitti Maamme-kirjassaan (1875), että kestävämpää miestä kuin hämäläinen ei helposti tapaa: - ”jos hän on kerran ottanut jotakin tehdäkseen”. Toisaalta Topelius tiesi myös, että jos hämäläinen sai päähänsä olla mitään tekemättä, niin sen hitaampaa ei olekaan.


Tällaisia hämäläisiä taitavat enimmältään olla ne, jotka asuvat Kanta-Hämeessä eli Hämeenlinnan seudulla. Viisaasti olikin lopettaa vanha läänijärjestelmä, missä vuoteen 1997 asti yhteen ja samaan Hämeen lääniin kuuluivat hämäävästi sekä Hämeenlinnan, Tampereen että Lahden seudut. Kun minäkin aikoinaan tulin Keski-Suomen läänistä Anglialla töihin Hämeen lääniin, jouduin vaihtamaan X-rekisterikilven H-kilpeen.


Päijät-Häme varsinkaan ei kuulu hidastelevien hämäläisten joukkoon. Nuoren Päijät-Hämeen maakunnan nimikin voisi olla esimerkiksi vaakunansa mukaisesti Vellamon maakunta. Lahden seudulla on paljon vilkkaita karjalaisia ja heidän jälkeläisiään, minkä lisäksi pitää muistaa, että Päijät-Hämeeseen koukittiin sen syntyvaiheissa Oimattila ja Artjärvi Uudenmaan läänistä sekä Heinola, Hartola ja Sysmä Mikkelin läänistä.


Hämeen Heimoliiton juhlajulkaisussakaan ei Päijät-Hämettä paljon noteerata. Liiton puheenjohtaja tosin on yllättäen lahtelainen Martti K. Lehto, jolla on lehdessä pääkirjoitus, ja Päijät-Hämeen maakuntajohtaja Jari Parkkonen toivottaa lyhyessä kirjoituksessaan onnea Heimoliitolle. Muuten lehti on kovasti kantahämäläinen.


Lehto mainitsee pääkirjoituksessa, että Hämeen Heimoliitto on ainoa tämänlaatuinen yhdistys Suomessa. Ovatkohan muualla maassa olleet nopeampia uudistamaan toimintoja ja kehittämään tällaisia kotiseutuyhdistyksiä nykyaikaisempaan formaattiin?


Mutta ei hätää, aitohämäläiset siellä Hattulassa, Hauholla ja Hämeenlinnassa. Hitaampiakin on. Speden elokuvassa Speedy Gonzales (1970) Simo Salminen esittää Hämeen hitainta, joka joutuu kaksintaisteluun maailman hitaimman kanssa, ja Salminen nopeampana laukaisijana voittaa.


kari.naskinen@gmail.com