(Tämä juttu päivitetty 8.9.2015)
Lahden kaupunginorkesterin Sibelius-festivaali alkaa maanantaina 31.8.2015. Minä järjestin omani jo viikkoa ennen: kuuntelin kahden päivän aikana Johan (Jean) ”Janne” Julius Christian Sibeliuksen kaikki sinfoniat ja sijoitin ne paremmuusjärjestykseen. Todennäköistä on, että jos pidän samanlaisen levyraadin vuoden kuluttua, järjestys on toinen, nyt se on kuitenkin jääkiekkomiehen jäjestämänä tämä:
2 (1902)
Varsinkin ensimmäinen osa on erinomainen ja pitkässä neljännessä osassa on kauniita melodiateemoja. Täydellistä musiikkia. Ei ihme, että tämä on Sibeliuksen sinfonioista eniten levytetty. Jotkut musiikin asiantuntijat ovat kuulleet tässä sinfoniassa Beethovenin henkeä, ja kyllä Sibeliuksellakin oli sanottavaa Beethovenista: ”Minun soitinnukseni on parempi kuin Beethovenin ja minulla on parempia teemoja kuin hänellä. Mutta – hän syntyi viinimaassa – minä maassa, jota hallitsee piimä.”
3 (1907)
Tämän jutun päivitys koskee tätä sinfoniaa, jonka nostin neljä sijaa ylöspäin. Levyltä kolmosta kuunneltuani en saanut siitä otetta. Nyt kun kuuntelin sen Sibelius-festivaalin radiolähetyksenä, koko kuvio avautui. Varsinkin toisen osan kaunis melodisuus iski. Kolmosen kuuntelemista kuitenkin haittaavat isot volyymierot, koska akustiset olosuhteet kerrostaloasunnossa liikenteen ym. huminan keskellä eivät ole samaa luokkaa kuin Sibeliustalossa. Tämä tosin koskee Sibeliuksen sinfonioita yleensäkin – eivät ole sopivia esimerkiksi autossa kuunneltaviksi.
6 (1923)
Kuuntelemani levyt oli äänitetty Ristinkirkossa 1995-97, kapellimestarina Osmo Vänskä ja konserttimestarina Sakari Tepponen. Kuutosesta kirjoitin merkinnän, että tässä on Sibeliuksen sinfonioiden paras ensimmäinen osa, joten sen ansiosta pronssitilalle. Lisäksi tämä on jotenkin ”ilmavampi” kuin Sibeliuksen muut sinfoniat. Kun viimeksi kuuntelin Vänskän haastattelua, hän sanoi Sibeliuksen panneen tähän sinfoniaansa myös omaa elämäänsä.
5 (lopullinen versio 1919)
Tätä teosta johti Sir Malcolm Sargent Helsingin yliopiston juhlasalissa samalla hetkellä, kun säveltäjä kuoli Ainolassa 91-vuotiaana. Tämäkin sinfonia todistaa, että Sibelius oli parhaimmillaan hitaiden osien kanssa.
5 (alkuperäinen versio, 1915)
Välissä oli vielä vuoden 1916 versio, mutta sitä ei näillä Lahden kaupunginorkesterin levyillä ole. Tässä vitosen alkuperäisversiossa neljäs osa soi jämerämmin kuin lopullisen version kolmannessa osassa (tässä jälkimmäisessä versiossa on vain kolme osaa, koska Sibelius yhdisti siinä osat 1 ja 2), mutta pakko uskoa säveltäjää, että tämä ei voi olla yhtä hyvä kuin paranneltu versio. Alkuperäisversio on näissä levyissäni neljä minuuttia pitempi kuin kolmas versio. Kantaesitys oli Helsingin yliopiston juhlasalissa Sibeliuksen 50-vuotispäivänä.
7 (1924)
Sibelius-elämäkerran (2007) kirjoittanut brittiläinen Andrew Barnett toteaa levyn esittelytekstissä, että seiskaansa Sibelius teki usein öisin – ei kuitenkaan juonut piimää, vaan viskiä. Poikkeuksellista on, että tässä sinfoniassa on vain yksi osa (23 minuuttia). Teoksen kantaesityskin oli poikkeuksellisesti Tukholmassa, jossa Sibelius sen johti niin kuin muidenkin sinfonioittensa ensiesitykset. Tässä sinfoniassa on komeita, pitkiä sävelkulkuja, mutta muita arviointimerkintöjä en osannut tehdä, koska kuuntelin tämän viimeisenä ja olin jo kaiken kuullut.
4 (1911)
Kun kuuntelemisen ohella lueskelee hieman oheistekstejä, kokemukset syvenevät. Tämä sinfonia sai tällä kertaa lisää pisteitä, kun luin levyn esittelyvihkosesta, että neljännen sinfonian kolmas osa oli soitettu Sibeliuksen hautajaisissa, samoin kuin In memoriam -surumarssi, osia Myrskystä ja Tuonelan joutsen. Nelosen Sibelius sävelsi kuolemanpelossaan. Se on "tumma" heti alusta alkaen, hidas, loiva, surullinen, ei kuitenkaan traaginen. Hitaus on jopa niin hidasta, että paikoin tekisi mieli kelata vähän eteenpäin. Jotenkin erilainen kuin säveltäjän muut sinfoniat, en osaa selittää, mutta olisiko jotenkin modernistinen? Outo joka tapauksessa, eikä oikein tunne Sibeliuksen säveltämäksi. Sibeliuksen kriisiä syvensi myös lääkärin määräämä viinanjuonti- ja sikarinpolttokielto - teki huonoa taiteelle.
1 (1899)
Sinänsä ihan kohtalaisen hyvää musiikkia, mutta kun kuuntelin tämän ensimmäisenä, niin kaikki muut menivät ohi. Jääkiekkomiehenä joudun ykkösestä sanomaan, että on kuin harjoituskauden teos, eikä varsinkaan yhtään vetopaikkaa.
kari.naskinen@gmail.com
Lahden kaupunginorkesterin Sibelius-festivaali alkaa maanantaina 31.8.2015. Minä järjestin omani jo viikkoa ennen: kuuntelin kahden päivän aikana Johan (Jean) ”Janne” Julius Christian Sibeliuksen kaikki sinfoniat ja sijoitin ne paremmuusjärjestykseen. Todennäköistä on, että jos pidän samanlaisen levyraadin vuoden kuluttua, järjestys on toinen, nyt se on kuitenkin jääkiekkomiehen jäjestämänä tämä:
2 (1902)
Varsinkin ensimmäinen osa on erinomainen ja pitkässä neljännessä osassa on kauniita melodiateemoja. Täydellistä musiikkia. Ei ihme, että tämä on Sibeliuksen sinfonioista eniten levytetty. Jotkut musiikin asiantuntijat ovat kuulleet tässä sinfoniassa Beethovenin henkeä, ja kyllä Sibeliuksellakin oli sanottavaa Beethovenista: ”Minun soitinnukseni on parempi kuin Beethovenin ja minulla on parempia teemoja kuin hänellä. Mutta – hän syntyi viinimaassa – minä maassa, jota hallitsee piimä.”
3 (1907)
Tämän jutun päivitys koskee tätä sinfoniaa, jonka nostin neljä sijaa ylöspäin. Levyltä kolmosta kuunneltuani en saanut siitä otetta. Nyt kun kuuntelin sen Sibelius-festivaalin radiolähetyksenä, koko kuvio avautui. Varsinkin toisen osan kaunis melodisuus iski. Kolmosen kuuntelemista kuitenkin haittaavat isot volyymierot, koska akustiset olosuhteet kerrostaloasunnossa liikenteen ym. huminan keskellä eivät ole samaa luokkaa kuin Sibeliustalossa. Tämä tosin koskee Sibeliuksen sinfonioita yleensäkin – eivät ole sopivia esimerkiksi autossa kuunneltaviksi.
6 (1923)
Kuuntelemani levyt oli äänitetty Ristinkirkossa 1995-97, kapellimestarina Osmo Vänskä ja konserttimestarina Sakari Tepponen. Kuutosesta kirjoitin merkinnän, että tässä on Sibeliuksen sinfonioiden paras ensimmäinen osa, joten sen ansiosta pronssitilalle. Lisäksi tämä on jotenkin ”ilmavampi” kuin Sibeliuksen muut sinfoniat. Kun viimeksi kuuntelin Vänskän haastattelua, hän sanoi Sibeliuksen panneen tähän sinfoniaansa myös omaa elämäänsä.
5 (lopullinen versio 1919)
Tätä teosta johti Sir Malcolm Sargent Helsingin yliopiston juhlasalissa samalla hetkellä, kun säveltäjä kuoli Ainolassa 91-vuotiaana. Tämäkin sinfonia todistaa, että Sibelius oli parhaimmillaan hitaiden osien kanssa.
5 (alkuperäinen versio, 1915)
Välissä oli vielä vuoden 1916 versio, mutta sitä ei näillä Lahden kaupunginorkesterin levyillä ole. Tässä vitosen alkuperäisversiossa neljäs osa soi jämerämmin kuin lopullisen version kolmannessa osassa (tässä jälkimmäisessä versiossa on vain kolme osaa, koska Sibelius yhdisti siinä osat 1 ja 2), mutta pakko uskoa säveltäjää, että tämä ei voi olla yhtä hyvä kuin paranneltu versio. Alkuperäisversio on näissä levyissäni neljä minuuttia pitempi kuin kolmas versio. Kantaesitys oli Helsingin yliopiston juhlasalissa Sibeliuksen 50-vuotispäivänä.
7 (1924)
Sibelius-elämäkerran (2007) kirjoittanut brittiläinen Andrew Barnett toteaa levyn esittelytekstissä, että seiskaansa Sibelius teki usein öisin – ei kuitenkaan juonut piimää, vaan viskiä. Poikkeuksellista on, että tässä sinfoniassa on vain yksi osa (23 minuuttia). Teoksen kantaesityskin oli poikkeuksellisesti Tukholmassa, jossa Sibelius sen johti niin kuin muidenkin sinfonioittensa ensiesitykset. Tässä sinfoniassa on komeita, pitkiä sävelkulkuja, mutta muita arviointimerkintöjä en osannut tehdä, koska kuuntelin tämän viimeisenä ja olin jo kaiken kuullut.
4 (1911)
Kun kuuntelemisen ohella lueskelee hieman oheistekstejä, kokemukset syvenevät. Tämä sinfonia sai tällä kertaa lisää pisteitä, kun luin levyn esittelyvihkosesta, että neljännen sinfonian kolmas osa oli soitettu Sibeliuksen hautajaisissa, samoin kuin In memoriam -surumarssi, osia Myrskystä ja Tuonelan joutsen. Nelosen Sibelius sävelsi kuolemanpelossaan. Se on "tumma" heti alusta alkaen, hidas, loiva, surullinen, ei kuitenkaan traaginen. Hitaus on jopa niin hidasta, että paikoin tekisi mieli kelata vähän eteenpäin. Jotenkin erilainen kuin säveltäjän muut sinfoniat, en osaa selittää, mutta olisiko jotenkin modernistinen? Outo joka tapauksessa, eikä oikein tunne Sibeliuksen säveltämäksi. Sibeliuksen kriisiä syvensi myös lääkärin määräämä viinanjuonti- ja sikarinpolttokielto - teki huonoa taiteelle.
1 (1899)
Sinänsä ihan kohtalaisen hyvää musiikkia, mutta kun kuuntelin tämän ensimmäisenä, niin kaikki muut menivät ohi. Jääkiekkomiehenä joudun ykkösestä sanomaan, että on kuin harjoituskauden teos, eikä varsinkaan yhtään vetopaikkaa.
kari.naskinen@gmail.com
