keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Sävelradiosta se alkoi



Televisiosta on viime päivinä tullut ohjelmia, joissa Anki Lindqvist laulaa. Hän täyttäisi näinä päivinä 70 vuotta, mutta kuoli 2007. Viime kuussa täyttivät 70 vuotta Katri Helena ja Inga Sulin ensi kuussa pääsee samaan ikään Johnny Liebkind sekä joulukuussa Marion Rung ja Taisto Tammi. Ensi vuoden alkupuolella täyttää myös Anita Hirvonen 70 vuotta.

Tuttua porukkaa. Katri Helena asui ennen Panu Rajalan kanssa alkanutta seikkailuaan Jyväskylän maalaiskunnan Palokassa, jossa meilläkin oli kesämökki, ja mökiltä vähän matkaa toiseen suuntaan asui Sauli Lehtonen. Inga Sulin taas on pikkuserkkuni vaimo, ja iskelmäurani huipulla olin, kun E-liikkeen Me kuluttajat -lehdessä oli kuva osuusliike Mäki-Matin nuorisotapahtumasta, jossa istuimme vierekkäin Anita Hirvosen kanssa.

Säveltäjä Joonas Kokkonen sanoi 1965, että Yleisradio harjoittaa sävelterroria, kun kaksi vuotta aiemmin alkanut Ylen rinnakkaisohjelma tuuttasi iskelmiä 6-8 tuntia päivässä. Kokkonen sai pitää mielipiteensä ja jatkaa oopperoittensa väsäämistä, mutta me normaalit nuoret kuuntelimme joka päivä ne kaikki tunnit, mitkä radio meille iskelmiä tarjosi.

Rinnakkaisohjelman alkaminen 1963 tylsän yleisohjelman vaihtoehdoksi oli yksi vuosikymmenen suurimpia asioita. Sävelradio alkoi sopivasti iltapäivällä, kun oli päästy koulusta kotiin. Jos silloin olisi tehty Pisa-tutkimuksia, olisi koulutulosten heikkeneminen 1960-luvun puolivälissä varmaankin havaittu.

Painetta Yleisradion ohjelmauudistuksiin oli tuonut ”merirosvoradio” Radio Nord, joka lähetti kansainvälisiltä vesiltä tauottomia iskelmäkonsertteja. Paljon kuunneltiin myös kirjeäänestykseen perustuvaa listaohjelmaa Top 20. Keski-Suomeen asti merirosvoradion kuuluvuus ei ulottunut, ja joutui se kokonaan lopettamaankin uuden yhteispohjoismaisen lain perusteella. Idea sävelradiosta jäi joka tapauksessa kytemään Yleisradiossa.

Sävelradion ensimmäinen juontaja oli Alpo Jussila, josta sittemmin tuli Asko-Upon tiedotuspäällikkö. Hänen jälkeensä tiedotuspäällikkönä toimi Kalevi Laalo, joka nykyisin toimii Etelä-Suomen Sanomien Kerberos-pilapiirtäjänä.

Kun äänilevyjä ei ollut varaa kovin paljon ostaa, kuunneltiin radiota, ja kaikki kuuntelivat tietenkin samat kappaleet, joten musiikkia koskevat keskustelunaiheet olivat yhteiset. Erityisaseman saavutti Kahdeksan kärjessä -ohjelma, jossa viikoittain pantiin iskelmät paremmuusjärjestykseen Helsingin raadin ja jonkin maaseuturaadin toimesta. Kerran olin mukana minäkin, kun Keski-Suomen alueraati kokoontui Jyväskylän konservatorioon arvioimaan iskelmiä. En muista sen viikon voittajaa, mutta minä annoin parhaat pisteet Ankin Lindqvistin Feverille.

ILTATUULEN VIESTI

JA LEVYRAATI

Huonompaan suuntaan mentiin, kun Kahdeksan kärjessä loppui ja tilalle tuli Matti Paalosmaan juontama Lista. Huonompaan siksi, että meidän nuorten asiantuntijoiden sijasta paremmuusjärjestys ratkaistiin nyt yleisöäänestyksellä. Seurauksena oli sitten mm. se, että kun lauluyhtye Aikamiesten Iltatuulen viesti pysyi kärjessä kohtuuttoman pitkän aikaa, ei ohjelmaa enää viitsinyt säännöllisesti kuunnella.


Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Karikin noteerasi asian 1969, kun piirroksessa Elma Kutiainen sanoi, että hänellä on kaksi suosikkikappaletta, toinen on Iltatuulen viesti ja toinen on sama uudelleen.

Tällaiset iltatuulilaulut olivat siis jäänteitä jostakin esihistoriasta, sillä aika oli jo toinen: Beatleskin oli ilmaantunut, joten iltatuuli sai jäädä rauhassa puhaltelemaan vanhemman väen nukkumattimusiikiksi.

Television mukaantulo muutti ja laajensi iskelmäohjelmiston kirjoa. Edelläkävijä oli ollut Jaakko Jahnukaisen vetämä Levyraati, joka ensin oli näkynyt Tesvisiossa eli ei ollut ”maaseuturaatien” ulottuvilla, ennen kuin siirtyi Mainos-television ohjelmistoon 1964. Tämän ohjelman ansioksi tuli ärsyttävyys, mistä vastasivat mm. Klaus Järvinen, Pirkko Liinamaa, Raimo Lintuniemi ja Tapani Ripatti.

Toinen suosittu iskelmäohjelma oli Kuukauden suositut, jossa Erkki Melakoski johti yhtyettä ja Laila Kinnunen lauloi. Joka kerta mukana oli myös joku vieraileva solisti.

Enää ei vastaavia koko kansan yhteisiä ohjelmia ole.

Musiikkitoimittaja Jake Nyman on luetellut 60-luvun suosituimmat kotimaiset iskelmät (Suomi soi 4: Suuri suomalainen listakirja, Tammi 2005):

Mauno Kuusisto: Kertokaa se hänelle 1960
Marion Rung: Tipi-tii 1962
Reijo Taipale: Satumaa 1962
Rauno Lehtinen: Letkis 1963
The Sounds: Emma/Mandchurian Beat 1963
Taisto Tammi: Tango merellä 1963
Kauko Käyhkö: Rakastan sinua elämä 1963
Katri Helena: Puhelinlangat laulaa 1964
Kari Kuuva: Tango Pelargonia 1965
Tapio Rautavaara: Häävalssi 1966
Danny: Vähän ennen kyyneleitä 1966
Martti Innanen: Elsa, kohtalon lapsi 1967
Aikamiehet: Iltatuulen viesti 1967
Irwin Goodman: Ryysyranta 1967
Tapani Kansa: Delilah 1968
Eero Raittinen: Vanha holvikirkko 1968
Tapani Kansa: Käymme yhdessä ain 1968
Päivi Paunu: Oi niitä aikoja 1968
Tapani Kansa: Kuljen taas kotiinpäin 1969
Pasi Kaunisto: Koskaan et muuttua saa 1969

Mitä musiikkia nämä ovat? Etsin internetistä määritelmää, ja löytyi: ”Iskelmämusiikilla viitataan nykyään keski-ikäisille ja vanhemmille suunnattuun populaarimusiikkiin.” – Pitäisikö lisätä, että sitä esittävät yli 70-vuotiaat?

kari.naskinen@gmail.com