keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Alain Resnaisin elokuva - ihminen ei ole paljon rottaa kummempi



Ranskalaisessa elokuvassa on ollut kaksi tekijää, jotka ovat menneet ikään kuin elokuvan ulkopuolellekin, laajempiin yhteyksiin: Jean Rouch (1917 - 2004) oli koulutukseltaan antropologi ja Alain Resnais (1922 - 2014) ainakin elokuviensa perusteella myös käyttäytymistieteilijä.

Alain Resnaisin pääelokuva Viime vuonna Marienbadissa (1961) on eräänlainen ohjaajansa sisäinen monologi ihmisen muistista, tajunnasta ja aivoista. Nyt näin ensimmäisen kerran Amerikan sedän (1980), jonka toisena käsikirjoittajana oli tunnettu neuropsykologi ja biologi Henri Laborit (1914 - 1995). Hän joka toimii elokuvassa myös kertojana ja luennoitsijana antaen elokuvalle dokumentin leiman, vaikka kyseessä onkin fiktiojuonellinen elokuva. Se alkaa heti toteamuksella, että ”elävän ihmisen ainoa tarkoitus olemiseensa on itsensä pitäminen hengissä”. Tämä taas edellyttää syömistä ja juomista – ja kolmantena elementtinä on sitten pariutuminen. Näin se on rotallakin.

Elokuvan kolme päähenkilöä ovat kaikki ajautuneet kriiseihin. Rottakokeissa selvitetään, miten rotat käyttäytyvät kriiseissä. Sen verran monimutkaisempi olio ihminen kuitenkin on, että sillä on vaihtoehtoisia käyttäytymismuotoja, mutta Resnais ja Laborit antavat ymmärtää, että ihminen joka tapauksessa menettelee yleisesti ottaen sillä samalla tavalla kuin rottakin.

Laborit luettele neljä käyttäytymisen muotoa:

1. Kulutuskäyttäytyminen, mikä tarkoittaa, että ihminen tyydyttää perustarpeensa.

2. Palkitsemiskäyttäytyminen – kun käyttäytymisestä on seurannut mielihyvää, ihminen pyrkii toistamaan sellaista käyttäytymistä.,

3. Kolmas muoto on käyttäytyminen, mikä on suhteessa rangaistukseen. Sitä joko paetaan ja vältetään tai taistellaan ja tuhotaan rankaisemisen syy.

4. Pahinta on estyminen – ei tehdä mitään, vaan ainoastaan odotetaan. Seurauksena on ahdistumista, mistä voi tuloksena olla sairastumista sekä henkisesti että fyysisesti, äärimmäisenä tapahtumana itsemurha. Sosiaalisten ja kulttuuristen paineiden takia ihminen ei aina voi edes puolustautua, ja jos ei voi purkaa aggressioitaan muihin, ehkä ongelmia aiheuttaneeseen toiseen ihmiseen, purkaa sitten paineita itsensä, ja seurauksena ehkä vatsahaava, verenpaineen kohoaminen tms.

Elokuvan keski-ikäiset päähenkilöt ovat näitä estyneitä. Välillä Laborit selittää havainnollisesti rottakoetta, jossa rotta pakenee sähköiskua, kun se oppii, että aina ennen sähköisku tulee äänimerkki. Ihminen ei ole paljon rottaa kummempi. Pakeneminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa, koska tarpeet ovat peräisin yhteiskunnasta, syntymästä saakka. Vasta kun ihminen myöntää vaikean tilanteensa ja ”ottaa itseään niskasta kiinni”, voi jotakin edistystä tapahtua.

Eikä rotta muutenkaan ihan pihalla käyttäytymisen mekanismeista ja niiden kehittämisestä ole. Kokeet ovat todistaneet, että rotta pystyy hahmottamaan esimerkiksi sokkelon ja selviytymään sellaisesta ulos.

Amerikan setää ei elokuvassa ole. Amerikan setäkään ei siis auta. Resnais ja Laborit tarkoittavat ”Amerikan sedällä” sitä haavemaailmaa, mikä ihmisillä on. Lottovoittokin on yhdenlainen Amerikan setä.

Laborit sanoo elokuvassa senkin, että rotan tavoin ihmisellä ei ole omistamisvaistoa. Rotta ei sellaista saa koko elämänsä aikana, mutta ihmiselle opetetaan omistamisen ihanuus, ja tehokas oppitunti pikkulapsille on taas ensi viikolla, kun joulupukki tulee.

Suomeksikin on ilmestynyt Laboritin kirja Ylistän pakenemista (WSOY, 1986). Siinä Laborit sanoo, että pakeneminenkin on parempi vaihtoehto kuin odottaminen (estyminen): ”Voi olla, että uhkien määrä on vakio, voi olla ettei ole, mutta mielestäni nykyajan uhat ovat vähemmän konkreettisia kuin vaikkapa sapelihammastiikereiden aikaan, mutta eivät yhtään sen vähemmän uhkaavia. Pakenemiseen on paljon hyviä syitä.”

kari.naskinen@gmail.com