Joskus muutama kymmenen vuotta sitten olin Olympiastadionilla katsomassa Suomen ja Kolumbian peliä. Istuin lehdistökatsomossa kahvia juomassa melkein tunti ennen ottelun alkua, ja siinä edessäni oli kolumbialainen radioselostaja, joka huusi täyttä hönkää jo siinä vaiheessa. Ehkä tuo on eteläamerikkalainen tapa, mutta kun nyt on samaa esiintynyt EM-kisojen lähetyksissä, olen yhdenkin selostajan työvuoron aikana vaihtanut telkkariini asiallisen ruotsinkielisen selostusäänen.
Tv-selostajien työ on muuttunut myös sillä tavalla, että he eivät tee omia muistiinpanoja. Esimerkiksi hiihdossa ei väliaikoja tunnuta pantavan muistiin paperille, koskapa kilpailun kuluessa ei osata kunnolla selvittää, paljonko joku hiihtäjä on saanut kiinni toista tms. Selostajat kertovat väliajoista katsojille sen saman, minkä me itsekin näemme, kun ne ilmestyvät tv-ruutuun. Ennen vanhaan selostajat tiesivät enemmän kuin katsojat, ja siksi heitä tarvittiin.
VALMENTAJAPÄIVÄT PIDETTÄVÄ
MUUALLA KUIN TV-STUDIOSSA
Entinen jalkapalloilija ja Yleisradiossa kommentaattorina toiminut Antti Pohja kirjoitti Etelä-Suomen Sanomissa, että ”suurin osa EM-kisalähetysten katsojista ei ole jalkapallon suurkuluttajia, fanaattisia pelin opiskelijoita tai edes lajia säännöllisesti seuraavia. Tälle porukalle ennakkostudiot ja puoliaika-analyysit ovat ehkä vain pitkiä mainoskatkoja, joiden aikana tyhjennetään jääkaappi ja rakko.” (ESS 18.6.2016)
Kuulun tähän joukkoon, katson jalkapalloa joka toinen vuosi. Antti Pohja tietää, että meikäläisille ”on aivan se ja sama, mikä on Belgian syöttöprosentti”. Tämän takia valmentajapäivät olisi pidettävä muualla kuin tv-studiossa, kuten Pohja totesi.
Sitäkin sopii ihmetellä, että studiossa näitä asioita jauhetaan tunti ennen ottelua, Formula 1 -lähetyksissä puolitoista tuntia. Miksi esimerkiksi ennen oopperoita ei ole ollenkaan tällaisia ennakkostudioita?
Pari viikkoa sitten olin iltaoluella lähibaarissa. Meitä istui siinä kahdessa pöydässä kolme miestä ja kuusi naista, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän katsoneet EM-kisapelejä. Kysyin, tietävätkö he, mitä tarkoittaa paitsio. Lisäkseni paitsion tunsi meistä vain Rauno Kestilä, entinen maajoukkuepalaaja. Meneillään olevien kisojen aikana ei televisiossa ole kunnolla esitelty, mitä paitsio tarkoittaa.
Toisaalta on sitten niitä katsojia, jotka haluavat tietää tällaisia erikoisasioita. On esimerkiksi paljon junioripelaajia, jotka televisiosta imevät oppia itselleen. Tätä katsojajoukkoa on myös palveltava, mutta pääasia se ei saa olla.
TERMINOLOGIAN
PERÄSSÄ EI PYSY
Selostuskopin ja tv-studion asiantuntijasanasto on sellaista, että siitä menee iso osa harakoille.
Tiedetään, että jalkapallojoukkueessa ovat maalivahti, puolustajat ja hyökkääjät, siellä välissä myös keskikenttäpelaajia. Nyt olen kuitenkin kuullut monta kertaa, että joukkueissa on myös tarketpelaajia, mutta kukaan ei ole selittänyt sanan merkitystä.
Jossakin joukkueessa oli myös diagonaalipelaaja, ja jollakin oli kaksi skudettoa. Yksi pelaaja taas haki puikkoja. Hauska oli kuulla sekin, että Albanian joukkue mahtui kokonaan pallon alle.
Urheiluselostajien oma slangi pitää sisällään paljon tällaisia kummia sanontoja. Esimerkiksi viestinjuoksun SM-kisoissa viikonvaihteessa alkoi ”kolmen kärki ionisoitua”. Jääkiekkolähetyksissä olen seurannut priigeim-haastatteluja, ja jos joukkueen rosteri oikein hyvin onnistuu, voi tuloksena olla paikka podiumilla. Palloilujoukkue voi olla myös purjeessa.
Kun urheilija näyttää muille kaapinpaikan, voi myös sanoa, että nyt pesee ja linkoaa. Kun voittaja on selvillä, on koko homma taputeltu, ja urheilijalle voi antaa propsit ja rispektiä. Tyypillistä on, että tällaiset sanonnat tarttuvat; kun yksi selostaja keksii uuden sanonnan, kohta sitä käyttävät kaikki muutkin.
Kukaan ei kuitenkaan ole alkanut toistaa hiihto- ja yleisurheilukommentaattori Toni Roposen ilmauksia: jos ”suksi on mollivoittoinen, eikä mono ole syönnillään, se on sitten nakit ja muusi”.
ÄÄRETTÖMÄN
MÄÄRITELMÄ
Selostajien mukaan pelaaja voi potkaista äärettömän kovaa tai Usain Bolt voi olla äärettömän nopea. Tarkoittaa sitä, että on saavutettu äärimmäinen raja. Tämän kovempaa ei kukaan maailmankaikkeudessa voi potkaista, eikä tämän lujempaa voi juosta, koska on jo päästy äärimmäisyyteen asti.
HAASTATTELUJA
EI TULKATA
Maksukorttikanavilla meininki on vielä pykälän heikompaa. Esimerkiksi Nelonen Pro ja Viasat tulkitsevat katsojansa niin kielitaitoisiksi, että englanninkielisiä haastatteluja ei tulkata suomeksi. Kun ralliajaja vastaa pikataipaleen maalissa jotakin esitettyyn kysymykseen, sanoo suomalainen selostaja: ”Näin siis Ogier”.
MTV 3 on tässä suhteessa parempi, puhumattakaan Ylestä, jossa näköjään tiedetään se, että Pihtiputaan mummon kammarissa kisoja katsovat kyläläiset eivät kaikki ole englanninkielen taitoisia.
Vaan ei hätää. Nyt alkavat yleisurheilun EM-kisat ja sitten kesän huipennuksena olympiakisat, joten kritiikkiä piisaa. Toivottavasti kuitenkin Tapio Suominen saa paljon selostusaikaa.
kari.naskinen@gmail.com
