Suomelle tämä on historiallisesti tuttu asetelma. Jo kansalaissodan aikana valkoinen Suomi tukeutui Saksan apuun. Valkoisten sodanjohto oli selvästi ammattimaisempaa kuin punaisten, ja kun tähän lisättiin Saksasta apuun saadut taistelujoukot hyvine aseineen, alkoi tilanne ratketa. Saksalaiset nousivat maihin Hangossa 3.4.1918 ja Loviisassa neljä päivää myöhemmin. Loviisasta lähti Otto von Brandensteinin prikaati Lahteen, jossa taistelut kestivät 19.4. - 2.5. ja sitten oli olikin sodan lopputulos kirkossa kuulutettu – kerrankin tämä sanonta osuu hyvin kohdalleen, koska Suomen ev.lut. kirkko oli vahvasti valkoisten ja saksalaisten tukena.
Historioitsija, fil. tri Markku Kuisma on kirjoittanut, että Berliinissä allekirjoitetun isäntämaasopimuksen mukaan ”Suomella ei ollut oikeutta luovuttaa mitään osaa valtioalueestaan muiden valtojen hyväksi tai tehdä niille myönnytyksiä ilman Saksan lupaa. Saksalaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi sen lisäksi myönsi Saksalle vapauden perustaa laivastotukikohtia Suomenlahden, Pohjanmeren ja Jäämeren rannikoille.” (Sodasta syntynyt – Itsenäisen Suomen synty Sarajevon laukauksista Tarton rauhaan 1914-20, WSOY 2010)
Saksa auttoi valkoisen Suomen voittoon ja sen hintana Suomen talouselämä, raaka-ainelähteet ja ulkomaankauppa alistettiin Saksan kontrolliin. Lopulta Suomen itsenäisyyden pelasti kuitenkin se, että Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan. Eikä Suomen kuninkaaksi tullut Hessenin prinssi Friedrich Karl, jonka keisari Wilhelm II oli luvannut Suomelle. Kuisman mukaan Suomi voisikin viettää oikeaa itsenäisyyspäiväänsä vasta lokakuussa 1920, jolloin Tarton rauha varmisti Suomen itsenäisyyden.
Toisen maailmansodan aikana Suomen ja Saksan aseveljeys jatkui tiiviinä. Vaikka Suomi ei muodollisesti ollut Saksan liittolainen, niin tämä termi on kyllä käytössä virallisissakin yhteyksissä. Pariisin rauhansopimuksen johdannossa helmikuussa 1947 todetaan selvästi: ”Suomi tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja muita yhdistyneitä kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta.”
Kumpaakaan näistä Saksan kanssa tehdyistä sopimuksista ei käsitelty eduskunnassa. Tänä vuonna on pelin henki erilaisten Nato-sopimusten kanssa ollut samankaltainen.
NATOSTA ISÄNTÄ TALOON
Riiustelu Naton kanssa alkoi 1990-luvun alussa. Ensin ostettiin Yhdysvalloista hävittäjiä ja sitten tehtiin Naton kanssa ns. rauhankumppanuussopimus (Partnership for Peace). Jälkimmäisen sopimuksen läpimenoa edesauttoi se, kun tasavallan presidentiksi valittiin yllättäen amerikkalaisten suosikki Martti Ahtisaari.
Myöhemmin Suomi liittyi myös kumppanuusohjelman suunnittelu- ja arviointiprosessiin. Tämä ei olisi ollut mitenkään pakollista, mutta sekin auttoi lähentymisessä Natoon.
Nykyisen isäntämaasopimuksen sanotaan olevan luonteeltaan vain tekninen ilman mitään politiikkaa. Esko Seppänen ihmettelee uusimmassa kirjassaan tätä määrittelyä: ”Politiikkaa ei kai sitten ole siinäkään, että Nato on antanut Suomelle listan niistä kauppalaivoista, jotka se toivoo Suomen antavan tarvittaessa Naton käyttöön. - - - Eikä siinä, että perustuslaista on poistettu lause, jonka mukaan Suomen armeijan komentokieli on suomi.” (Mistä Suomi vaikenee? Like 2016)
Naton kanssa tehdyssä isäntämaasopimuksessa on Naton toimien luettelo käytännössä samanlainen kuin se on varsinaisten Nato-maiden kanssa tehdyissä vastaavissa sopimuksissa. – ”Nato on sinun paimenesi, eikä listalta mitään pahaa puutu.” (Seppänen)
Kenraalit halusivat pitää isäntämaasopimuksen pelkästään komentokielisenä, mutta kun Suomen itsenäisyyspuolue oli pannut siitä internettiin suomenkielisen raakakäännöksen, joutui ulkoministeriökin sen suomentamaan.
Kun Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, eversti evp. Pekka Visuri oli perehtynyt sopimustekstiin, hän sanoi televisiossa: ”Sopimuksella ennen kaikkea, mikä mielestäni on kaikkein tärkeintä, annetaan Naton sotavoimille hyvin vapaa kulkuoikeus Suomen alueella.” (MOT 20.4.2015)
Suomi on taas liukumalla ajopuuksi. Tuon MOT-ohjelman otsikko oli kuvaavasti: ”Natosta isäntä taloon.”
kari.naskinen@gmail.com
