Jos porvarien urheilujärjestö SVUL ei olisi pannut TUL:n urheilijoita
boikottiin valittaessa Suomen joukkuetta Rooman olympiakisoihin 1960, ei Olli Mäki todennäköisesti olisi
nyrkkeillyt maailmanmestaruudesta elokuussa 1962. Mäki joutui tuossa vaiheessa
katsomaan, että koska SVUL ei häntä hyväksy nyrkkeilemään, niin lähdetään
sitten mukaan amerikkalaisten keksimään ammattinyrkkeilysirkukseen. Tämä asetelma
ei tule esille Juho Kuosmasen
erinomaisessa elokuvassa Hymyilevä mies, mutta
sen verran kuitenkin, että todetaan Mäen olevan kommunisti. Elokuvassakin Mäen
autona on tietenkin neuvostoliittolainen Jalta, joka aina ei lähde käyntiin.
MM-ottelussa 17.8.1962 Mäki kärsi rankan tappion. Ottelua oli Olympiastadionilla seuraamassa 24 000 ihmistä, ja ottelun pituudeksi oli suunniteltu 15 erää. Jo toisessa erässä ”Musta nukuttaja” Davey Moore löi Mäen kanveesiin kolme kertaa, eikä kehätuomari odottanut neljättä, vaan keskeytti ottelun. Jälkeenpäin tuomari, entinen maailmanmestari Barney Ross sanoi, että jos kysymyksessä ei olisi ollut MM-ottelu, hän olisi keskeyttänyt sen jo aikaisemmin.
Olli Mäki oli silti onnellinen mies, kuten elokuvastakin selvästi ilmenee. Elokuvan punaisena lankana on Ollin rakastuminen, ottelupäivänä hän on mennyt kihloihin, kihlajaiskahvit oli juotu Primulassa. Elokuvan lopussa on hieno kohtaus: Olli ja Raija kävelevät myöhään otteluiltana jossakin rannassa Helsingissä, vastaan tulee vanha aviopari ja Raija kysyy Ollilta, ”tuleekohan meistäkin tuollaisia”, siis onnellisia? Olli vastaa, että tietenkin. Elokuvan lopputeksteistä selviää, että selästä päin kuvattua pariskuntaa esittävät Olli ja Raija Mäki. Olli Mäki täyttää joulukuussa 80 vuotta.
Davey Mooren tulevaisuus sen sijaan ei ollut onnellinen. Maaliskuussa 1963 hän puolusti mestaruutta meksikolaista Sugar Ramosia vastaan, tuli rajusti tyrmätyksi, vajosi koomaan ja kuoli kolme päivää myöhemmin sairaalassa Los Angelesissa 29-vuotiaana. Vuonna 2013 paljastettiin Moorelle patsas hänen kotikaupungissaan Springfieldissä.
Tuo ottelu aiheutti voimakasta kritiikkiä kehätuomaria kohtaan. Bob Dylankin teki heti samana vuonna tapahtuneesta laulun: ”Kuka tappoi Davey Mooren?”
EI TEKISI PAHAA
KÄRPÄSELLEKÄÄN
Nyrkkeily on kova urheilulaji. Siinä sattuu silloin tällöin jopa kuolemantapauksia. Elokuvan alkuminuuteilla on kuitenkin kohtaus, joka korostaa Olli Mäen asennetta: hän pyydystää ikkunanlasista kärpäsen juomalasiin, kyselee ympärillä olevilta lapsilta, mitä tehdään – Olli päästää kärpäsen lentämään. Olli on ihminen, joka ei tee pahaa kärpäsellekään. (Tästä huolimatta naisten nyrkkeily pitäisi lopettaa.)
Elokuvassa on muitakin hienosti vertauskuvallisia kohtia. Linnanmäellä Olli ja Raija käyvät heittämässä tennispalloilla kytkimeen, johon osuessaan ”vedenneito” putoaa alustaltaan vesialtaaseen. Myöhemmin Olli näkee kuinka yksi vedenneito vaikuttaa surulliselta ottaessaan päästään peruukkia. Olli ajattelee, että samanlainen pelle sirkuksessa hänkin on.
Asetelma korostuu otteluillan päättäjäisbanketissa hienossa ravintolassa. Ottelun järjestänyt Elis Ask ja muut herrat istuvat omassa pöydässään, Olli ja Raija jossakin sivummalla. Yhdessä kuvassa näkyy myös kuinka Davey Moore seisoskelee yksin ja nojaa seinään. Show on ohi.
Moore sentään sai esiintymispalkkiona 12,8 miljoonaa markkaa, Olli Mäki 600 000 markkaa (nykyrahassa noin 10 000 euroa).
URHEILUA ISOMPI
TAPAHTUMA
MM-ottelu ei ollut vain urheilu-, vaan myös korkean luokan bisnestapahtuma. Päärahoittaja oli ruotsalaisen Kapp Ahl -ketjun perustaja Per-Olof Ahl. Moore tuli Suomeen jo kaksi viikkoa ennen ottelua, ja siitä eteenpäin show pyöri. Seutulan lentokentällä Mooren kukitti ja suukotti muutaman vuoden takainen Miss Suomi Pirkko Mannola.
Ottelua olivat kutsuvieraina seuraamassa mm. Aatos Erkko, K.-A. Fagerholm ja T.J. Särkkä. Loppubanketissa Ravintola Teatteri-Grillissä olivat paistattelemassa mm. reportterit Martti Huhtamäki ja Sulo Kolkka, valokuvaaja Pertti Jenytin, sen vuoden Miss Suomi Kaarina Leskinen, nyrkkeilytoimittaja Ilmo Lounasheimo, Sanoma Oy:n hallituksen jäsen Patricia Seppälä, nyrkkeilijä Sten Suvio ja johtaja Satu Vuoristo.
Nyrkkeilytapahtumanakin MM-show oli sen ajan mittapuun mukaan kovaa luokkaa, ensimmäinen Pohjoismaissa järjestetty MM-ottelu. Stadionille pystytetyssä kehässä käytiin ennen Olli Mäen ottelua neljä esiottelua, joissa Mauri Backman, Ilkka Koski ja Risto Luukkonen voittivat, mutta Pekka Kokkonen hävisi.
Olli Mäen ura jatkui vielä yksitoista vuotta. Vuonna 1964 hän voitti EM-ottelussa saksalaisen Conny Rudhofin. Ammattilaisuransa aikana voitti 28 ottelua, hävisi 14 ja ratkaisemattomiin päättyi 8 ottelua. Amatöörinä tämä Kokkolan Jymyn ja Kokkolan Työväen Urheilijoiden nyrkkeilijä oli voittanut EM-hopeaa 1957 ja EM-kultaa 1959, ja olisi Rooman olympiakisoissa ollut ehdoton kultamitalisuosikki. Amatöörinä hän otteli 270 kertaa, joista hävisi vain kolme.
TOINEN ELOKUVA
MM-OTTELUSTA
Niin merkittäväksi Olli Mäen MM-ottelu katsottiin, että T.J. Särkkäkin päätti tehdä siitä dokumenttielokuvan, minkä tekovaiheita Hymyilevässä miehessäkin hieman seurataan. Niin kova kaupallinen hoppu oli saada tämä 55-minuuttinen elokuva Mäki Moore maailmanmestaruus markkinoille, että se sai ensi-iltansa 9 kaupungissa jo viikon kuluttua ottelusta.
Olli Mäki ”näki tähtiä”, ja hauska yhteensattuma oli, että seuraava suomalaisen elokuvan ensi-ilta oli Tähdet kertovat, komisario Palmu 7.9.1962.
En ole tässä paljon kirjoittanut Juho Kuosmasen elokuvasta, koska siitä on joka lehdessä ja runsaasti netissä kirjoitettu, ja oikeaan osuvasti: hyvä elokuva. Eikä ollut oikeastaan yllätys, sillä Kuosmasen ”kaurismäkeläinen” Taulukauppiaat (2010) oli jo asettanut riman korkealle Kuosmasen kohdalla. Elokuva on kuvattu mustavalkoiselle 16 mm:n filmille, jälki on loistavaa, kuin suoraan 1960-luvulta.
Yksi amatööriarvostelu tosin osui silmiini: Iltalehdessä todettiin, että tämä pitkäveteinen elokuva on kuin ”Pekka Puupää nyrkkeilykehässä”.
Näyttelijät ovat onnistuneet erinomaisesti, päärooleissa Jarkko Lahti (kuvassa), Eero Milonoff ja Oona Airola, joka herttaisuudessaan ja ulkonäöltäänkin tuo mieleen nuoren Krista Kososen.
kari.naskinen@gmail.com
MM-ottelussa 17.8.1962 Mäki kärsi rankan tappion. Ottelua oli Olympiastadionilla seuraamassa 24 000 ihmistä, ja ottelun pituudeksi oli suunniteltu 15 erää. Jo toisessa erässä ”Musta nukuttaja” Davey Moore löi Mäen kanveesiin kolme kertaa, eikä kehätuomari odottanut neljättä, vaan keskeytti ottelun. Jälkeenpäin tuomari, entinen maailmanmestari Barney Ross sanoi, että jos kysymyksessä ei olisi ollut MM-ottelu, hän olisi keskeyttänyt sen jo aikaisemmin.
Olli Mäki oli silti onnellinen mies, kuten elokuvastakin selvästi ilmenee. Elokuvan punaisena lankana on Ollin rakastuminen, ottelupäivänä hän on mennyt kihloihin, kihlajaiskahvit oli juotu Primulassa. Elokuvan lopussa on hieno kohtaus: Olli ja Raija kävelevät myöhään otteluiltana jossakin rannassa Helsingissä, vastaan tulee vanha aviopari ja Raija kysyy Ollilta, ”tuleekohan meistäkin tuollaisia”, siis onnellisia? Olli vastaa, että tietenkin. Elokuvan lopputeksteistä selviää, että selästä päin kuvattua pariskuntaa esittävät Olli ja Raija Mäki. Olli Mäki täyttää joulukuussa 80 vuotta.
Davey Mooren tulevaisuus sen sijaan ei ollut onnellinen. Maaliskuussa 1963 hän puolusti mestaruutta meksikolaista Sugar Ramosia vastaan, tuli rajusti tyrmätyksi, vajosi koomaan ja kuoli kolme päivää myöhemmin sairaalassa Los Angelesissa 29-vuotiaana. Vuonna 2013 paljastettiin Moorelle patsas hänen kotikaupungissaan Springfieldissä.
Tuo ottelu aiheutti voimakasta kritiikkiä kehätuomaria kohtaan. Bob Dylankin teki heti samana vuonna tapahtuneesta laulun: ”Kuka tappoi Davey Mooren?”
EI TEKISI PAHAA
KÄRPÄSELLEKÄÄN
Nyrkkeily on kova urheilulaji. Siinä sattuu silloin tällöin jopa kuolemantapauksia. Elokuvan alkuminuuteilla on kuitenkin kohtaus, joka korostaa Olli Mäen asennetta: hän pyydystää ikkunanlasista kärpäsen juomalasiin, kyselee ympärillä olevilta lapsilta, mitä tehdään – Olli päästää kärpäsen lentämään. Olli on ihminen, joka ei tee pahaa kärpäsellekään. (Tästä huolimatta naisten nyrkkeily pitäisi lopettaa.)
Elokuvassa on muitakin hienosti vertauskuvallisia kohtia. Linnanmäellä Olli ja Raija käyvät heittämässä tennispalloilla kytkimeen, johon osuessaan ”vedenneito” putoaa alustaltaan vesialtaaseen. Myöhemmin Olli näkee kuinka yksi vedenneito vaikuttaa surulliselta ottaessaan päästään peruukkia. Olli ajattelee, että samanlainen pelle sirkuksessa hänkin on.
Asetelma korostuu otteluillan päättäjäisbanketissa hienossa ravintolassa. Ottelun järjestänyt Elis Ask ja muut herrat istuvat omassa pöydässään, Olli ja Raija jossakin sivummalla. Yhdessä kuvassa näkyy myös kuinka Davey Moore seisoskelee yksin ja nojaa seinään. Show on ohi.
Moore sentään sai esiintymispalkkiona 12,8 miljoonaa markkaa, Olli Mäki 600 000 markkaa (nykyrahassa noin 10 000 euroa).
URHEILUA ISOMPI
TAPAHTUMA
MM-ottelu ei ollut vain urheilu-, vaan myös korkean luokan bisnestapahtuma. Päärahoittaja oli ruotsalaisen Kapp Ahl -ketjun perustaja Per-Olof Ahl. Moore tuli Suomeen jo kaksi viikkoa ennen ottelua, ja siitä eteenpäin show pyöri. Seutulan lentokentällä Mooren kukitti ja suukotti muutaman vuoden takainen Miss Suomi Pirkko Mannola.
Ottelua olivat kutsuvieraina seuraamassa mm. Aatos Erkko, K.-A. Fagerholm ja T.J. Särkkä. Loppubanketissa Ravintola Teatteri-Grillissä olivat paistattelemassa mm. reportterit Martti Huhtamäki ja Sulo Kolkka, valokuvaaja Pertti Jenytin, sen vuoden Miss Suomi Kaarina Leskinen, nyrkkeilytoimittaja Ilmo Lounasheimo, Sanoma Oy:n hallituksen jäsen Patricia Seppälä, nyrkkeilijä Sten Suvio ja johtaja Satu Vuoristo.
Nyrkkeilytapahtumanakin MM-show oli sen ajan mittapuun mukaan kovaa luokkaa, ensimmäinen Pohjoismaissa järjestetty MM-ottelu. Stadionille pystytetyssä kehässä käytiin ennen Olli Mäen ottelua neljä esiottelua, joissa Mauri Backman, Ilkka Koski ja Risto Luukkonen voittivat, mutta Pekka Kokkonen hävisi.
Olli Mäen ura jatkui vielä yksitoista vuotta. Vuonna 1964 hän voitti EM-ottelussa saksalaisen Conny Rudhofin. Ammattilaisuransa aikana voitti 28 ottelua, hävisi 14 ja ratkaisemattomiin päättyi 8 ottelua. Amatöörinä tämä Kokkolan Jymyn ja Kokkolan Työväen Urheilijoiden nyrkkeilijä oli voittanut EM-hopeaa 1957 ja EM-kultaa 1959, ja olisi Rooman olympiakisoissa ollut ehdoton kultamitalisuosikki. Amatöörinä hän otteli 270 kertaa, joista hävisi vain kolme.
TOINEN ELOKUVA
MM-OTTELUSTA
Niin merkittäväksi Olli Mäen MM-ottelu katsottiin, että T.J. Särkkäkin päätti tehdä siitä dokumenttielokuvan, minkä tekovaiheita Hymyilevässä miehessäkin hieman seurataan. Niin kova kaupallinen hoppu oli saada tämä 55-minuuttinen elokuva Mäki Moore maailmanmestaruus markkinoille, että se sai ensi-iltansa 9 kaupungissa jo viikon kuluttua ottelusta.
Olli Mäki ”näki tähtiä”, ja hauska yhteensattuma oli, että seuraava suomalaisen elokuvan ensi-ilta oli Tähdet kertovat, komisario Palmu 7.9.1962.
En ole tässä paljon kirjoittanut Juho Kuosmasen elokuvasta, koska siitä on joka lehdessä ja runsaasti netissä kirjoitettu, ja oikeaan osuvasti: hyvä elokuva. Eikä ollut oikeastaan yllätys, sillä Kuosmasen ”kaurismäkeläinen” Taulukauppiaat (2010) oli jo asettanut riman korkealle Kuosmasen kohdalla. Elokuva on kuvattu mustavalkoiselle 16 mm:n filmille, jälki on loistavaa, kuin suoraan 1960-luvulta.
Yksi amatööriarvostelu tosin osui silmiini: Iltalehdessä todettiin, että tämä pitkäveteinen elokuva on kuin ”Pekka Puupää nyrkkeilykehässä”.
Näyttelijät ovat onnistuneet erinomaisesti, päärooleissa Jarkko Lahti (kuvassa), Eero Milonoff ja Oona Airola, joka herttaisuudessaan ja ulkonäöltäänkin tuo mieleen nuoren Krista Kososen.
kari.naskinen@gmail.com
