Suomi ei ollut vielä julistautunut itsenäiseksi, kun 25-vuotias Eine Alestalo (o.s. Vähätalo, kuvassa) 1917 aloitti Orimattilan Virenojalla liiketoiminnan, josta sitten
syntyi Alestalon Mattokutomo Oy. Toiminta alkoi sata vuotta sitten kauppiaan ja
sahanomistajan, aviopuolisonsa Toivo
Alestalon kaupparakennuksessa, jossa räsymattoja kudottiin viisillä
kangaspuilla. Yläkerrassa oli kutomo, alakerrassa sekatavarakauppa. Vuonna 1924
Eine Alestalon liike muutti Lahteen, mutta kymmenet virenojalaiset naiset
jatkoivat edelleen Alestalon kotikutojina. Lahdessa Eine Alestalolla oli
esikuvana tätinsä Helmi Vuorelma,
jolla oli ollut oma yritys kaupungissa vuodesta 1909 alkaen.
Sadassa vuodessa liiketoiminnan muoto on muuttunut. Alestalon Mattokutomossa toteutettiin 1970-luvulla rakennemuutos: räsymattojen tekemisestä luovuttiin ja siirryttiin kudemateriaalien välittämiseen isommalle mattoteollisuudelle. Samalla alkoi kansainvälistyminen: Alestalo alkoi tuoda matonkuteita mm. Italiasta, Ranskasta, Puolasta, Itä-Saksasta ja Tshekkoslovakiasta. Samalla alkoi vienti, kun räsymattoteollisuuden keskukseksi oli kehittynyt Intia.
Tänään julkistettiin Alestalon Mattokutomon historiakirja, jossa on värikkäitä tarinoita yrityksen historiasta. Yrityksen toimitusjohtajana neljännessä sukupolvessa on nyt Joona Alestalo, mutta edellinen toimitusjohtaja Esa Alestalo kertoo kirjassa esimerkiksi matonkuteiden tuonnista maailman kokaiinikeskuksesta Kolumbiasta, josta kuteet toimitettiin suoraan Alestalon asiakkaille Portugaliin:
”Useamman kerran matonkudekontteihin oli sujautettu kokaiinia. Kun laiva tuli Portugalin aluevesille, huumekuriirit laskeutuivat kannelle helikoptereilla, mursivat sinetit ja veivät arvokkaan lastinsa. Asiakkaamme saivat Portugalissa pelätä elinkeinonsa puolesta, koska konteille oli erikseen saatu kansainväliset todistukset huumeettomuudesta.”
Alestalon Mattokutomo on omalla tavallaan mukana myös ruotsalaisessa nuuskabisneksessä. Intiaan viedään englantilaiselta tehtaalta kuitukankaasta jäävät reunat, ja niistä valmistetaan ohuita nuuskapusseja Ruotsiin.
Yksi erikoinen vaihe oli, kun DDR loppui. Viimeisiä sieltä tulleita kude-eriä ei Alestalon tarvinnut lopulta maksaa lainkaan, kun tavarantoimittaja oli sulkenut ovensa ja pankkitilinsä, eikä maan yksityistämisvirastolta löytynyt mitään papereita kaupoista.
Välillisesti olin minäkin mukana Alestalon DDR-toimissa. Kesällä 1990 istuskelin Esa Alestalon kanssa päiväoluella Mustan Kissan alakerrassa olleessa Robin Hood -pubissa, kun tulivat puheeksi Trabant-autot. Seuraavan kerran tavatessamme Esa kertoi, että hänellä on Dresdenissä tiedossa tuttu kaveri, jolta voisin käydä ostamassa haluamani auton. Näin kävikin. Muuri ehti murtua, mutta kesällä 1991 menin Dresdeniin, jossa Esan liiketuttava odotti sovittuna aikana ja ostin käytetyn Trabantin (Suomen rahassa 500 markalla). Sittemmin Trabant löysi taas uuden kodin Alestalojen Orimattilasta, jonne sen myin autoharrastaja Matti Eskolalle.
”Se oli Alestalon viimeinen transaktio DDR:n suuntaan”, naureskeli Esa Alestalo. Tarkistin tietosanakirjasta, missä olin ollut osallisena: transaktio = vaihdannan järjestely, jossa hyödykkeen omistussuhteet siirtyvät ja vastuut vaihtuvat.
Tällä hetkellä Alestalon Mattokutomon toimisto, varasto ja myymälä työllistävät seitsemän ihmistä, liikevaihto tulee tänä vuonna olemaan noin 1,2 miljoonaa euroa. Joona Alestalo on kolunnut Intiaa ja todennut markkinat valtaviksi. Häntä kiinnostaisi viedä sinne muutakin, vaikkapa rakentamiseen käytettävää puuta:
”Hinnan takia siellä kelpuutetaan huonolaatuinenkin puutavara, joka meillä poltetaan. Tilausta olisi, mutta suomalaisia sahoja ei näytä kiinnostavan vaivannäkö.”
”Olemme olleet maailman johtava räsymattoteollisuuden raaka-ainetoimittaja 2000-luvun alusta lähtien. Eri maiden tehtailta jääneille kuitu- ja muille kankaille on löydetty ja etsitään kaiken aikaa myös uusia käyttömahdollisuuksia ja markkinoita”, sanoo Joona Alestalo Merja Åkerlindin toimittamassa historiakirjassa.
kari.naskinen@gmail.com
Sadassa vuodessa liiketoiminnan muoto on muuttunut. Alestalon Mattokutomossa toteutettiin 1970-luvulla rakennemuutos: räsymattojen tekemisestä luovuttiin ja siirryttiin kudemateriaalien välittämiseen isommalle mattoteollisuudelle. Samalla alkoi kansainvälistyminen: Alestalo alkoi tuoda matonkuteita mm. Italiasta, Ranskasta, Puolasta, Itä-Saksasta ja Tshekkoslovakiasta. Samalla alkoi vienti, kun räsymattoteollisuuden keskukseksi oli kehittynyt Intia.
Tänään julkistettiin Alestalon Mattokutomon historiakirja, jossa on värikkäitä tarinoita yrityksen historiasta. Yrityksen toimitusjohtajana neljännessä sukupolvessa on nyt Joona Alestalo, mutta edellinen toimitusjohtaja Esa Alestalo kertoo kirjassa esimerkiksi matonkuteiden tuonnista maailman kokaiinikeskuksesta Kolumbiasta, josta kuteet toimitettiin suoraan Alestalon asiakkaille Portugaliin:
”Useamman kerran matonkudekontteihin oli sujautettu kokaiinia. Kun laiva tuli Portugalin aluevesille, huumekuriirit laskeutuivat kannelle helikoptereilla, mursivat sinetit ja veivät arvokkaan lastinsa. Asiakkaamme saivat Portugalissa pelätä elinkeinonsa puolesta, koska konteille oli erikseen saatu kansainväliset todistukset huumeettomuudesta.”
Alestalon Mattokutomo on omalla tavallaan mukana myös ruotsalaisessa nuuskabisneksessä. Intiaan viedään englantilaiselta tehtaalta kuitukankaasta jäävät reunat, ja niistä valmistetaan ohuita nuuskapusseja Ruotsiin.
Yksi erikoinen vaihe oli, kun DDR loppui. Viimeisiä sieltä tulleita kude-eriä ei Alestalon tarvinnut lopulta maksaa lainkaan, kun tavarantoimittaja oli sulkenut ovensa ja pankkitilinsä, eikä maan yksityistämisvirastolta löytynyt mitään papereita kaupoista.
Välillisesti olin minäkin mukana Alestalon DDR-toimissa. Kesällä 1990 istuskelin Esa Alestalon kanssa päiväoluella Mustan Kissan alakerrassa olleessa Robin Hood -pubissa, kun tulivat puheeksi Trabant-autot. Seuraavan kerran tavatessamme Esa kertoi, että hänellä on Dresdenissä tiedossa tuttu kaveri, jolta voisin käydä ostamassa haluamani auton. Näin kävikin. Muuri ehti murtua, mutta kesällä 1991 menin Dresdeniin, jossa Esan liiketuttava odotti sovittuna aikana ja ostin käytetyn Trabantin (Suomen rahassa 500 markalla). Sittemmin Trabant löysi taas uuden kodin Alestalojen Orimattilasta, jonne sen myin autoharrastaja Matti Eskolalle.
”Se oli Alestalon viimeinen transaktio DDR:n suuntaan”, naureskeli Esa Alestalo. Tarkistin tietosanakirjasta, missä olin ollut osallisena: transaktio = vaihdannan järjestely, jossa hyödykkeen omistussuhteet siirtyvät ja vastuut vaihtuvat.
Tällä hetkellä Alestalon Mattokutomon toimisto, varasto ja myymälä työllistävät seitsemän ihmistä, liikevaihto tulee tänä vuonna olemaan noin 1,2 miljoonaa euroa. Joona Alestalo on kolunnut Intiaa ja todennut markkinat valtaviksi. Häntä kiinnostaisi viedä sinne muutakin, vaikkapa rakentamiseen käytettävää puuta:
”Hinnan takia siellä kelpuutetaan huonolaatuinenkin puutavara, joka meillä poltetaan. Tilausta olisi, mutta suomalaisia sahoja ei näytä kiinnostavan vaivannäkö.”
”Olemme olleet maailman johtava räsymattoteollisuuden raaka-ainetoimittaja 2000-luvun alusta lähtien. Eri maiden tehtailta jääneille kuitu- ja muille kankaille on löydetty ja etsitään kaiken aikaa myös uusia käyttömahdollisuuksia ja markkinoita”, sanoo Joona Alestalo Merja Åkerlindin toimittamassa historiakirjassa.
kari.naskinen@gmail.com
