arkihuolesi kaikki heitä,
me lahjat jaamme runsahat.
Kaikki ei vain ole niin kuin lauletaan. Epätasa-arvo ja huono-osaisuus korostuvat jouluna, jolloin markkinat mittaavat kansalaisten ostovoiman. Jouluna yhteiskunnallinen jakautuminen syvenee.
Satavuotias Suomi on näennäisesti yhdessä veneessä, mutta osa ihmisistä roikkuu ulkopuolella pitäen laidoista kiinni.
Suomi on monissa kansainvälisissä vertailussa aivan maailman huippujen joukossa, ykkösenäkin joissakin asioissa. Edellinen arkkipiispa Jukka Paarma sanoi virassa ollessaan, että kärkipaikoille nousemisella on ollut kova hinta: ”Häntäpää on pudonnut kyydistä. He tuntevat elämänoloissaan kirpaisevana sen hinnan, joka on tullut heidän maksettavakseen. Heidän tilanteestaan kertoo vaikkapa luettelo ruokapankkien ja diakonian vastaanotolla käyneiden määristä ja ongelmista.”
Ylivelkaantuneisuus, mielenterveysongelmat, pitkäaikaistyöttömyys ja asunnottomuus ovat isoja ongelmia. Vaikka sosiaaliturva Suomessa on koko maailmaan verrattuna huippuluokkaa, kokee kymmenkunta prosenttia suomalaisista elämänsä turvattomaksi. Lisäksi tilanteen tekee entistä vaikeammaksi se, että syrjäytyneisyydestä on jo monin osin tullut perinnöllistä. Kun isän ja äidin asiat ovat huonosti, ovat ne huonosti lapsillakin. Kouluttautuminen jää vajaaksi ja työllistyminen sen seurauksena vaikeutuu.
Vähintään yli neljä vuotta yhtäjaksoisesti pelkän perusturvan varassa olevia on nyt lähes 100 000. Vuonna 2010 heitä oli 55 000.
Eriarvoisuus on myös alueellista. Terveimmät ihmiset asuvat länsirannikolla, sairaimmat itärajalla ja Kainuussa. Koulutus-, tulotaso- ja muut sosioekonomiset erot ovat isoja.
”Yhteiskunnallisista arvoista ovat taloudelliset arvot saaneet ylivallan. Raha, kilpailukyky ja taloudellinen voitto ovat sysänneet syrjään muut ihmisen elämää rikastuttavat arvot”, sanoi Paarma.
Vaikka kyllähän kirkonmiehet tietenkin tietävät, että köyhät meillä on aina keskuudessamme, kuten Jeesus jo 2000 vuotta sitten sanoi. ”Mutta te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte. - - - Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12)
Kirkko itse on tehnyt hyvää mm. perustamalla ruokapankkeja, ja diakoniatyö on auttanut huonoon jamaan joutuneita ihmisiä maksamalla heidän vuokrarästejään. Hyvin toimittu, mutta kuitenkaan näistä aiheutuvat kulut eivät ole kuin muutamia prosentin kymmenyksiä kirkon liikevaihdosta.
Varsinaisesti kirkon tehtävä ei edes olisi ruokapankkien ylläpitäminen. Maallisen hallinnon tulisi huolehtia asioista niin, että tällaisia ulkopuolisia avustusjärjestelmiä ei tarvittaisi.
Pääministeri Sipilän hallitus ei näistä asioista huolehdi, mutta on sitä mieltä, etteivät muutkaan saisi huolehtia, joten tällä viikolla hallituspuolueet päättivät lopettaa ruoka-apua jakavien vapaaehtoisjärjestöjen tukemisen. Kristillisten kansanedustaja Antero Laukkanen lähestyi äänestyspäivän aamuna kaikkia muita kansanedustajia saadakseen myötätuntoa köyhille, mutta turhaan.
Työmies-lehden perinteisen joulurunon oli vuonna 1917 kirjoittanut Olavi Buro:
Taas saarnataan ne vanhat paimensadut
ja neitseen lapsen synnyn ihmeet.
Lupauksin elon pyyteet surmataan
ja kurjuus upotetaan juhlahumuun.
Kurjuus oli sata vuotta sitten paljon suurempaa kuin nykyisin, mutta nyt on juhlahumu moninkertaista niillä, joilla siihen on varaa. Helsingin Sanomissa oli pari päivää sitten juttu K- ja S-kauppojen joulumyynnistä, joka nytkin on valtavaa. Tunnettu turkulainen Citymarket-kauppias Hannu Aaltonen ilmoitti heti tänä aamuna, että "myyntiennätykset paukkuivat eilen".
kari.naskinen@gmail.com
