perjantai 9. maaliskuuta 2018

Itku pitkästä ilosta tai jostain muusta

Olympiakisoissa ja Salpausselällä itkettiin, toiset onnesta, toiset pettymyksestä. Suuremmissakin yhteyksissä on käynyt näin.

Kun keisari Wilhelm II oli kuullut ensimmäisen maailmansodan syttyessä Saksan yleisesikunnan päälliköltä Helmuth von Moltkelta, että Ranskaa vastaan suunnattua liikekannallepanoa ei voitu pysäyttää ja kääntää Venäjää vastaan, ”se sai hänet kyynelehtimään”.

Keisarin vaatiessa neljän tunnin pysähdystä Luxemburgin rajalla von Moltke ”purskahti rajattoman epätoivon vallassa katkeriin kyyneliin”.

Ranskan sotaministeristä Adolphe Messimystä historiankirjoitus kertoo, että samoihin aikoihin hän ”hautasi kasvonsa käsiin ja nyyhkytti kykenemättä enää jatkamaan puhettaan kabinetin kokouksessa”.

Sitten kun Saksan suurlähettiläs Friedrich Pourtalés oli ojentanut Saksan sodanjulistuksen Venäjän ulkoministerille Sergei Sazonoville, hän ”hoiperteli ikkunan ääreen ja purskahti katkeraan itkuun”.

Tsaari Nikolai II nimitti veljensä Nikolai Romanovin Venäjän armeijan ylipäälliköksi, jolloin Nikolai Nikolajevitshin ”kyyneleet valuivat vuolaina”.

Englannin laivastoministeri Winston Churchill toivotti voittoisia taisteluja armeijalle ja ”joutui niin voimakkaan liikutuksen valtaan, että keskeytti itkien lauseensa”.

Sodassa rintamalähettinä ollut Adolf Hitler itki ilosta ja kiitti taivasta siitä suuresta onnesta, että sai elää siihen aikaan.

Teuvo Aura sanoi itkeneensä, kun Urho Kekkonen valittiin presidentiksi 1956.

Pirkko Työläjärvi istui ministeriauton takapenkillä ja kertoi itkeneensä, kun oli tullut hallituksen viimeisestä presidentinesittelystä Kekkosen luota Kultarannasta.

Kun Paavo Lipponen luopui puolueen puheenjohtajuudesta, sai hän vaivoin vaikerrettua, että ”puolue on antanut minulle kaiken”.

Jyrki Katainen meni itkuun erottaessaan Ilkka Kanervan ulkoministerin tehtävästä.

Timo Soinin silmät kostuivat, kun hän vuosi sitten ilmoitti, ettei tule enää jatkamaan puolueensa puheenjohtajana.

Entinen piispa Eero Huovinen itki muiden mukana siunatessaan Mauno Koiviston viimeiselle matkalle.

Rokkaa uudessa Tuntemattomassa sotilaassa esittänyt Eero Aho itki katsoessaan elokuvaa.

Tosimiehet eivät kuitenkaan itke. Kekkonen, Väyrynen, Keke Rosberg, Seppo Räty.

kari.naskinen@gmail.com